Näinhän tässä sitten kävi. Huomenna pitäisi soittaa sairaalaan, että ottavatko mut sinne käynnistykseen huomenna vai sunnuntaina. Eipä juuri innosta mutta toisaalta, kohtukuoleman riski kasvaa kun viikko 42 tulee täyteen. Että parempi se kai niin on... Ja ainakin lastenhuone on melkein valmis.
 |
Siitä kierrätyksestä. Tämä Lundian hylly+pöytä kokonaisuus on palvellut ensin vanhemmillani heidän ollessaan kaksin. Sitten se oli veljeni huoneessa ja kun veli muutti pois kotoa, siirtyi se minulle. Nyt viimeisen kymmenen vuotta se on ollut varastossa (pöytälevy) ja nyt se on sitten tulossa käyttöön minun lapselleni. Olen sitä mieltä, että tälläiset ratkaisut tulevat ajan kanssa halvemmaksi kuin yksikään Ikean hyllyratkaisu. Joskus joku kaverini minulle sanoi, ettei kaikilla ole rahaa ostaa uutta ja modernia ja siksi he asioivat mm. Ikeassa. En ymmärrä, miten jollakulla on rahaa ostaa ns. kertakäyttötavaroita kun voisi ostaa kerralla (40 vuotta sitten tässä tapauksessa) ostaa kunnollista joka kestää sitten äidiltä tyttärelle ja eteenpäin. |
 |
| Olen odottanut vappua kuin kuuta nousevaa. Olen ollut töissä päivystämässä kaksi edellistä vappua ja nyt sitten ajattelin että kyllähän vauva on jo vapuksi tullut pihalle ja voimme mennä vapputorille veljen lapsien kanssa. Ja vaunujen. Mutta ei. Vappuaatto lähestyy ja päivät vähenvät enkä oikein enää jaksa uskoa että vapputorille päästäisiin. Ostin sitten lohdutukseksi vappupallon Prismasta. Pieni olisi ollut ilo ja suuri on suru. Toivottavasti vauva tulee ehjänä ja terveenä pihalle niin sitten tälläiset oikeasti pienet ongelmat eivät vaivaa niin paljon. Tosin itsehän olen aina sanonut, ei sillä ole väliä onko hän tyttö vai poika ja onko hän terve, kunhan voimme tarjota hänelle onnellisen elämän. Me otetaan ilolla vastaan se mitä me saadaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti