Ei mitään niin huonoa, ettei voisi olla huonompaakin.

Neljä päivää on taas kärvistelty selkäkivun kanssa, joka estää kaiken urheilun. Onneksi töihin on vielä päässyt kärvistellen ja sunnuntaina luvassa vielä kaiken kruunamassa tuo tuttu 24 tunnin päivystys joka mukavasti jatkuu vielä maanantaina perustyöpäivänä.

Viimeiset kaksi kuukautta töissä on muuten ollutkin harvinaisen mukavaa. Sopivasti kiirettä ettei aika käy pitkäksi ja päivät menevät nopeasti ohi. Mukavasti haastetta ettei käy tylsäksi. Mukavia potilaita, joiden kanssa oikeasti ollaan saatu hyvää aikaiseksi. Ja parasta kaikesta, mukavat työkaverit. Mutta mikään kiva ei voi kestää liian kauaa... tänään yksi meidän lääkäreistä jäi sairauslomalle ja uhkaavasti näyttää nyt siltä että itselläni on edessä työpisteen vaihto sairauslomaa paikkaamaan. Harmittaa todella paljon, koska monien potilaideni hoito jää nyt kesken ja lisäksi se mitä luulin vielä oppivani ennen kesää jää nyt vain haaveeksi. Eikä lohduta edes se esimiehen antama palaute, jonka mukaan olen oikealla uralla ja teen työni todella hyvin.

Jos jonkin asian olen tämän kohta vuoden mittaisen työuran aikana oppinut, niin sen että lapsia kannattaa ehdottomasti olla jos meinaa käydä töissä. Niiden sairastellessa saa olla kotona täydellä palkalla ja joku lapseton hoitaa äidin/isän työt omiensa ohella. Ja sitten kun ollaan raskaana, niin saadaan helpotusta kaikesta ja jälleen se lapseton tekee odottavankin työt omiensa ohessa. Toki eihän se ole kivaa kun lapset sairastavat, mutta ei se ole myöskään kiva olla se joka päivästä toiseen paikkaa muita.

Nyt mukavasti jälleen työmäärän lisäystä luvassa, juuri kun alkoi tottumaan siihen että 60 tuntia/viikko on ihan kestettävä määrä. Nyt ei auta kun kiltisti unohtaa kaikki haaveet mitä olin tälle keväälle ja kesälle suunnitellut ja toivoa, että selkäkipu antaa myöten työn ilman lepoa. Tätä myöten täytyy nyt taas toistaiseksi haudata tuo nukkekotiprojekti, joka niin mukavasti lähti jo liikkeelle.

Hei hei, nukkekoti. Nähdään taas joskus 10-12 vuoden kuluttua. 

Lumilautaprojekti

Tästä se periaattessa lähti. Periaattessa, koska ensimmäinen luonnoskuva
on hävinnyt jonnekin. Grafiikka on tehty vanhalle lakanalle, pohjamaalina
kaksi pulloa valkoista sprayta. Jälkiviisana voisi todeta että kangas-
maaleilla oltais päästy helpommalla. 

Uunissa tähden värit hieman levis, eikä "taiteilija" itse ole ikinä tyytyväinen.
Mutta pääasia että omistaja on. Ja siis allekirjoittanuthan teki vain grafiikan - ei itse
lautaa. 

Nukkekotiprojekti osa

Näitä portaita väännettiin hetki - tarkemmin sanottuna joku 5 tuntia. Jokainen askellevy on päällystetty
ja sitten liimattu kahteen osaan joista toinen on kaide. Sitten insinööri vielä paikkasi kaidetta. Eivätkä ne vieläkään
kestä lähempää tarkistelua. 

Asiat tärkeysjärjestykseen. Talon takaseinälle tulee kiipeilyseinä kodin asukkaille. Aluksi vintille piti tulla boulderiseinä, mutta sitten tajusin että takaseinä on maalaamatta ja muut ulkoseinät on maalattu vuonna 2000. Joten saman maalin löytäminen tuskin on mahdollista ja en todellakaan tässä vaiheessa enää hio ja maalaa ulkoseinä uudelleen. Eli nyt voin hyvällä omallatunnolla maalata takaseinän valkoiseksi ja laittaa siihen näitä miniotteita joiden oikea koko selviää siinä vaiheessa kun ne ovat käyneet uunissa. 

Nukkekotiprojekti

Ostin Tampereen Harrasteesta joskus vuonna 2000 itserakennettavan nukkekodin. Viimeiset 11 vuotta tämä on viettänyt äitini kellarissa, josta sen nyt kaivoin esiin. Kodin olisi tarkoitus olla valmiina ennen koiran tuloa ainakin niiltä osin ettei sitä tarvitse enää pitää lattialla levällään. Voipi olla että tämä jää haaveeksi... eilen sain kuitenkin yllättävän paljon aikaiseksi samaan aikaan kun tein vapaamuotoista sunnuntaipäivystystä kotoa käsin. Onneksi tämänkertainen päivystys oli harvinaisen rauhallinen ja jouduin vuorokauden aikana viettämään sairaalalla vain noin kuusi tuntia.  Kuvissa on koko paketti levitettynä olohuoneen lattialle sekä kylpyhuoneen, saunan ja keittiön sisäseinät.