42+0

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Tänään käytiin synnytysosastolla kääntymässä. Lääkäri katsoi että kaikki oli kunnossa ja tarjosi kahta vaihtoehtoa. Joko jäädään osastolle ja aloitetaan käynnistys tai sitten mennään kotiin odottamaan maanantaihin. Me valittiin koti. Mua ahdisti ajatus käynnistyksestä, en tiedä miksi. Mutta jotenkin halusin että tää etenisi niin luonnollisesti kuin mahdollista. Ja nyt, illan mittaan, niitä supistuksia on sitten alkanut tulemaan. Ja korostetaan nyt vielä, jos vauva olisi yli neljä kiloinen tai asiat olisivat olleet huonommin, niin olisimme aloittaneet käynnistyksen.

Viime viikolla tuli hankittua eräs kotiäidille tärkeä väline.

KAHVIKONE. Mä vihaan suodatinkahvia. En ole koskaan ollut mikään kahvin ystävä, mutta pitkien päivystysten myötä opettelin juomaan kahvia. 

Ensimmäinen itse tehty cappucino. Kai. 

Vkot 41+5

Näinhän tässä sitten kävi. Huomenna pitäisi soittaa sairaalaan, että ottavatko mut sinne käynnistykseen huomenna vai sunnuntaina. Eipä juuri innosta mutta toisaalta, kohtukuoleman riski kasvaa kun viikko 42 tulee täyteen. Että parempi se kai niin on... Ja ainakin lastenhuone on melkein valmis.

Siitä kierrätyksestä. Tämä Lundian hylly+pöytä kokonaisuus on palvellut ensin vanhemmillani heidän ollessaan kaksin. Sitten se oli veljeni huoneessa ja kun veli muutti pois kotoa, siirtyi se minulle. Nyt viimeisen kymmenen vuotta se on ollut varastossa (pöytälevy) ja nyt se on sitten tulossa käyttöön minun lapselleni. Olen sitä mieltä, että tälläiset ratkaisut tulevat ajan kanssa halvemmaksi kuin yksikään Ikean hyllyratkaisu. Joskus joku kaverini minulle sanoi, ettei kaikilla ole rahaa ostaa uutta ja modernia ja siksi he asioivat mm. Ikeassa. En ymmärrä, miten jollakulla on rahaa ostaa ns. kertakäyttötavaroita kun voisi ostaa kerralla (40 vuotta sitten tässä tapauksessa) ostaa kunnollista joka kestää sitten äidiltä tyttärelle ja eteenpäin. 

Olen odottanut vappua kuin kuuta nousevaa. Olen ollut töissä päivystämässä kaksi edellistä vappua ja nyt sitten ajattelin että kyllähän vauva on jo vapuksi tullut pihalle ja voimme mennä vapputorille veljen lapsien kanssa. Ja vaunujen. Mutta ei. Vappuaatto lähestyy ja päivät vähenvät enkä oikein enää jaksa uskoa että vapputorille päästäisiin. Ostin sitten lohdutukseksi vappupallon Prismasta. Pieni olisi ollut ilo ja suuri on suru. Toivottavasti vauva tulee ehjänä ja terveenä pihalle niin sitten tälläiset oikeasti pienet ongelmat eivät vaivaa niin paljon. Tosin itsehän olen aina sanonut, ei sillä ole väliä onko hän tyttö vai poika ja onko hän terve, kunhan voimme tarjota hänelle onnellisen elämän. Me otetaan ilolla vastaan se mitä me saadaan.

Uusi koti

Lauantaina päästiin sitten muuttaamaan. Vihdoin ja viimein. Viikkoja takana 41+0, koko päivän touhusin ja seuraavankin ja sitä seuraavan ja nyt on 41+4, eikä mitään. Ei yhtään mitään. Paitsi kyselyjä, että eikö se vauva oikeasti ole syntynyt... juu, onhan se, mutta ei vaan olla kerrottu kenellekään. Että ottaa aivoon. Ei siis muuten mutta toi jatkuva kysely. Kun ei tää itsellekään mitään ihan helppoa ole. Vointi on siis todellakin hyvä, mutta pelottaa se että vauva vaan kasvaa ja kasvaa ja sitten se pitäisi vielä sieltä itse punnertaa ulos. Kiva, painoa joku puoli kiloa ja pituutta kohta 60 cm. Olisihan se kiva ollut, jos edes hetken olisi saanut nauttia PIENESTÄ vauvasta. No mutta, se siitä. Tässä kuvia tyhjästä talosta, sitten joskus aikojen päästä kun kaikki on paikoillaan, laitetaan lisää kuvia.

Talossa oli valmiina yksi perinteinen suihku. Me kuitenkin käydään suihkussa aika paljon yhdessä, joten ajateltiin että olisi kiva jos suihkuja olisi kaksi vierekkäin. Ostettiin siihen sitten sadevesisuihku, jonka käytöstä ollaan jo vähän nahisteltu. Pitää varmaan viereinenkin vaihtaa samanlaiseksi. Koska pesuhuone oli jo valmis kun ostimme talon, laitettiin uudet laatat vanhojen uusien päälle ja uusi suihku sitten pintakytkennällä valmiina olleesta. 

Tästäkin on haaveiltu vuosikausia, tai oikeastaan jo kohta 20 vuotta. Siitä asti kun ekan kerran kävin Jenkeissä. Side-by-side jääkaappi. Ja siinä oleva jääpalakone on kyllä ollut kovalla käytöllä alusta asti. Ja sitten toi luukku. Me ei oikein siitä innostuttu, mutta energialuokka oli tässä parempi kuin ilman luukkua olevassa. Nyt täytyy myöntää, että luukku on ollut kätevä. Sitä kautta saa siis otettua juomia ilman että joutuu avaamaan koko oven. 

Pukluliinoja vauvalle osa 2

Synnytys ja muutto

Asiat ovat edenneet viikolle 40+5. En tiedä kuinka tuskainen ja kyllästynyt tässä tilanteessa pitäisi olla, ainakin ulkopuoliset tuntuvat lohduttavan koko ajan että ”kyllä se sieltä tulee”. Niin, tiedän. Eikä tässä mitään hätää ole. Tai kiirettä. Vointi on ihan ok ja vauvalla on kokoa alle neljä kiloa. Ja vauvalla on myös kaikki hyvin, asia tarkistettu viimeksi 40+2. Ainoa asia mikä harmittaa, on kipuileva selkä. Raskauden loppuvaiheen vuoksi pitäisi olla mahdollisimman paljon liikkeellä mutta liikkeellä olon seurauksena (sekä siksi etten pysty öisin juuri liikkumaan sängyssä mahan vuoksi) selkä kipeytyy koko ajan.  Ja on jäykkä. Lieneekö raskaushormonit muuttumassa niin, että ne eivät enää pidä tulehdusta poissa vai mahako painaa. En tiedä, mutta reuma on kyllä käynyt pahemmaksi. 

Täällä väliaikaiskodissa on kyllä käynyt aika pitkäksi. Sekä minulla että berninpennulla. Molemmat taidetaan pikkuisen hyppiä seinille. Pentu ensin ja minä sitten kun 40kg elämäniloa ei anna hetkenkään rauhaa. Pennulla olisi energiaa ja intoa leikkiä ulkona, mutta minä en siihen mahani kanssa pysty. Ja sitten kun sen jättää hetkeksi yksin pihalle, niin se löytyy milloin naapurin lintulaudalta ja milloin heidän mökin altaan. Tai jäältä haukkumasta pilkkijöitä.

Täällä ollaan niin kaukana kaikesta että olen täällä päivisin käytännössä vankina, kun ei ole autoa. Toki lähimpään kyläänkin on melkein puolen tunnin ajomatka. Otin kyllä mukaani laukkukaupalla lehtiä, sekä ammatti- että muoti, mutta en ole paljon jaksanut lukea. Lähinnä olen siis katsellut netistä sarjoja ja haaveillut. Mutta nyt tuli sitten ne parhaat uutiset… eli me päästään lauantaina muuttamaan uuteen taloomme.

Suurin osa tavaroistahan on viety sinne jo mutta nyt me ihmiset ja koirakin päästään asumaan ihmisten ilmoille. Ja mikä parasta, pääsen tekemään kaikkea kivaa eli laittamaan tavaroita paikoilleen ja sisustamaan. Lauantain jälkeen voisi vauvakin sitten syntyä, vink vink.

Monet varmasti haaveilevat ja ajattelevat etteivät tee vastasyntyneen kanssa muuta kuin ovat kotona ensimmäiset pari viikkoa tai kuukautta. Itse en malta odottaa että pääsen vauvan kanssa liikenteeseen. Kun se on ensimmäisinä viikkoina vielä niin ”helppo” kun nukkuu ja syö pääasiassa. Toki on mahdollista, että vauvalla ei ole kaikki hyvin mutta se on sitten asia erikseen. Tietenkin. Sen mukaan mennään mitä on tarjolla. Mutta mitään makuulomaa vauvan kanssa ei ole tarkoitus pitää. Ollenkaan. Mutta kohta nähdään miten tässä käy.

Hulluilta päiviltä

En oo pitkään aikaan päässyt Hulluille päiville enkä myöskään ole niitä äitejä jotka sinne menisivät vaunujen, vauvan tai taaperon kanssa. Joten nyt kun oli keskiviikkona mahdollisuus neuvolan jälkeen mennä, niin menin ja otin "ilon irti". Eli viihdyin siellä kokonaiset puolisen tuntia ja sekin lastenosastolla. Ei musta vaan ole hysteriashoppailijaksi. Mutta jotain tarttui mukaan. 

Jotenkin tuntuu siltä, että tästä tulee tän kesän lempparivaate.
Kun on niin lämmintä ja kaikkea.

Tää mekko oli vissiin vuoden ikäiselle suunnattu. Ja joku mamma siinä naureskeli että onpa kallis. Mutta jos haluaa olla erilainen äiti, niin kuin minä, eikä pue lastaan H&M tai P.O.P. vaatteisiin, niin kai sitä pitää olla valmis vähän maksamaankin.

Tämä kyseinen kirahvi ei mitenkään kyllä liittynyt Hulluihin päiviin, mutta kun meillä on jo se isompi, niin piti ostaa tämä sitten leikkikaveriksi. 

Helistinsukat. 

Imetyksestä

Koska raskaaksi tuleminen ei ollut mitenkään itsestään selvää, en etukäteen ole kovinkaan paljon miettinyt erilaisia tapoja synnyttää tai kasvattaa lasta. En ole perehtynyt kiintymysvanhemmuuteen enkä aiokaan. En myöskään ole lukenut hippipalstoja lapsen luonnonmukaisesta kasvatuksesta. Tiedän jo ammattinikin puolesta, että aion rokotuttaa lapseni ja että imettäminen tekee lapselle hyvää. Tiedän myös sen, että kaikki eivät voi imettää. Toiset eivät halua, toiset eivät pysty. Tiedän myös että on olemassa äitejä, jotka imettäisivät lapsensa varmasti täysi-ikäisiksi jos pystyisivät.

Totta kai lapselle tekee hyvää se, että häntä imetetään. Kuitenkaan Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa se ei ole lapselle enää elintärkeätä eikä myöskään vaikuta hänen tulevaisuuteensa millään tavalla koska mitään korvaamatonta äidinmaidosta ei saada. En myöskään usko, että lapsi kärsii henkisesti siitä onko häntä imetetty pitkään vai ei ollenkaan, vai kenties jotain siitä väliltä. En tiedä itsestäni onko minua imetetty kuinka pitkään. Todennäköisesti ei kovin pitkään, mutta ei sillä ole itselleni merkitystä eikä minun sitä tarvitse tietää.

Kun lopetin reumalääkkeeni Enbrelin yli vuosi sitten, olin varautunut siihen että selkäni kipeytyy jälleen. Mutta olin autuaasti unohtanut kuinka voimakasta se kipu pahimmillaan on. Ja kuinka paljon se rajoittaa elämää. Olin vielä opiskeluaikana menevä ja urheilullinen, mutta nyt olen ollut sohvaperunana kohta 1,5 vuotta. Oireilu kyllä helpotti raskauden myötä mutta ei poistunut kokonaan. Ja huonosti nukutut yöt ärsyttävät selkää entistä enemmän. Tästä syystä tein muutama viikko sitten valinnan. Valinnan olla imettämättä.

Aluksi ajattelin, että imettäisin alkuun ja katsoisin miten selkä toimii. Asiaa mietittyäni päädyin kuitenkin jättämään imettämisen kokonaan väliin. En halua aloittaa jotain mitä en välttämättä voi viedä loppuun asti. En halua totuttaa lasta imemään ja sitten ottaakin sen pois häneltä. Enkä halua ottaa sitä riskiä että kahden viikon kuluttua synnytyksestä en voi kantaa lastani. Näin ollen olen päättänyt aloittaa lääkityksen heti synnytyksen jälkeen (toki riippuen siitä miten synnytys menee) enkä siis aio imettää ollenkaan.

Ennen päätöstäni tutustuin eri tietokantoihin lääkkeen käytöstä imetyksen aikana. Lisäksi kävin jollakin keskustelupalstalla joka löytyi Googlen kautta. Siellä reumaattikkoäidit kannustivat toisiaan käyttämään Enbrelia imetyksen aikana. Joku lääkäri jossakin oli antanut jollekin luvan ja lisäksi teratogeeninen tietopalvelu oli näyttänyt vihreää valoa. Tämä siis vuonna 2009. Itse en kuitenkaan löytänyt muuta luotettavaa tietoa tältä hetkeltä, kuin että lääkettä imeytyy ilmeisesti vain muutama prosentti äidinmaitoon ja että sillä ei ole toistaiseksi todettu olevan vaikutusta vauvaan. Itsellenihän ei Enbrelistä ole tullut mitään sivuvaikutuksia. Paitsi se, että sairastin elämäni ensimmäisen kerran poskiontelotulehduksen muutaman vuoden käytön jälkeen. Niin, ja toisen. Ja sain hiivatulehduksen. Ja HPV :n.  Ja niin edelleen. Immunosupressiivisena lääkkeenä Enbrel kun alentaa elimistön puolustuskykyä. 

Kirjallisuudessa tämän todettiin olevan mahdollista myös vauvan kohdalla (eli siis maidosta saatava pieni määrä lääkettä voi alentaa lapsen puolustuskykyä). Ja koska pieni vauva on vielä muutenkin melko pitkälle herkkä vakaville sairauksille, en ota sitä riskiä että imettäisin ja käyttäisin lääkettä ja mahdollisesti altistaisin vastasyntyneen esim. aivokalvontulehdukselle.  Eikä kyseisin lääkkeen kaikkia vaikutuksia vielä edes tiedetä, koska sen käyttöikä ihmisellä lääkkeenä on ollut niin lyhyt. Ei siis tiedetä vaikka kyseinen lääke voisi aiheuttaa kehittyvälle lapselle alttiuden tietyille syöpäsairauksille.  

En ymmärrä, miksi joku äiti kokee imettämisen niin tärkeänä että on valmis riskeeraamaan oman, pienen vauvansa terveyden? Olen aina aiemmin luullut, että ne jotka puolustavat imettämistä henkeen ja vereen, ovat vakuuttuneita sen terveysvaikutuksista vauvaan ja se on suurin syy siihen miksi he meuhkaavat imettämisen puolesta. Nyt, vietettyäni liikaa aikaa äitiyspalstoilla, alan olemaan vakuuttunut siitä että monet äidit imettävät lasta (jopa väkisin) ilmeisesti kokeakseen itse olevansa parempia äitejä.  Ainakin suurin ongelma tuntuu olevan äidin epäonnistuminen silloin kun lapsi ei halua imeä tissiä. Milloin äitiydestä on tullut niin suorituskeskeistä, että tällainenkin asia, mahdollisesti lapselle vaarallisenakin, pitää suorittaa niin ”täydellisesti”?

Ja epäselvyyksien välttämiseksi todettakoon, että olen pahoillani siitä, etten aio olla pahoillani siitä etten imetä lastani. Mutta siitä en ole pahoillani, että mielestäni jotkut äidit tarvitsisivat todellisuuskatsauksen omaan äitiyteensä ja siihen mitä he tekevät vauvan parhaaksi ja mitä omaksi parhaakseen. 

Tänään ei ole hyvä päivä synnyttää.

Lauantaina on laskettu aika. Olo on ollut käsittämättömän hyvä viime viikkoina. Jopa niin hyvä, että en ole ajatellut että vauvan tarvitsisi tulla ulos kovinkaan pian. Mutta nyt. Takapakkia ja paljon. Toissapäivänä oli neuvola. Ja kun täältä perähikiältä mennään suurkaupunkiin niin pitäähän siitä ottaa ilo irti. Olin aamulla Hulluilla päivillä, sitten menin entiseen työpaikkaan piipahtaan ja iltapäivän olin sitten ostoskeskuksessa. Ja kaikki meni hyvin. Ei supistellut, ei sattunu. Illalla takaisin mökille ja mies hieroi niskaa ja nukkumaan.

Yöllä sitten riemu repesi. Mahaan sattui ja pohkeet kramppas. Yhtäkkiä olin varma että lapsivedet menee ja sitä odotin sitten puoli yötä. No, ei ne menny. Heräsin väsyneenä yhdeksältä ja istuin päivän nojatuolissa kun pohkeet oli niin kipeät että en päässyt kävelemään. Eikä tullut sitten mieleen mitä tänään olisi edessä.

Reumassa on se "kiva" puoli, että kun on päivän liikkumatta niin seuraavana päivänä on sitten todella kipeä. Nyt raskausaikana liikunnan tarve on onneksi reuman puolelta ollut pienempi. Mutta eilen sitten kuitenkin liikuntaa ei tullut tarpeeksi. Ja yöllä selkä oli tulessa. Ja nyt aamulla, en pääse kävelemään ja istuminen sattuu. Tuttu poltto SI-nivelissä. Toivottavasti synnytys ei ala tänään, koska minkään asian ponnistaminen ei tule nyt kyseeseen. Viime yönä taisi kyllä pari kertaa supistaakin ja jos olisin pystynyt olemaan liikkellä, voisi meillä olla kohta jo vauva sylissä. Mutta kun en pystynyt. Nyt sattuu kyllä niin paljon, että ei voi kuin toivoa että neiti eimsitten kuitenkaan ole tullut äitiinsä ja tule ajoissa aina joka paikkaan. Ei tänään.

Aamun annos

Tässä on se mitä naamaani laitan aamuisin. Raskaudesta huolimatta. En ole perehtynyt purkkien ainesisältöön enkä edes tiedä mitä "naamarasva-aineita" ei raskausaikana saisi käyttää. En usko että näillä pienillä määrillä mitä naamaani laitan on väliä vauvan kehityksen kannalta. Toki voin olla väärässä, mutta tässä maailmassa on niin paljon kemikaaleja etten voi suojella lastani kaikilta. Eikä se ole mikään selitys rasvojen käytölle, mutta vähennän niitä kemikaaleja sitten muualta.

Toi Lancomen silmävoide on ihan uskomaton. En ole ottanut kirjallisia todisteita (valokuvia) mutta silmönalusten tummuus kyllä väheni silmissä. Ja toi seerumi on aivan mahtavaa, iho virkistyy saman tien kun sitä laittaa. Mutta enemmän näistä kauneudenhoitojutuista toisessa blogissani "rockskatestyle".

Viiniä!

Uuteen kotiimme on hankittu viinikaappi. Ja hyvä sellainen. Sellainen jossa on kaksi lämpötilaa ja lukittava ovi. Ja sinne pitää siis ostaa viinejä. Kieltämättä tuo viinakaappi ollut viime kuukaudet tyhjänä. Tai no, ei tyhjänä mutta viinejä ei ole tullut sattuneesta syystä ostettua. Ja samat väkevät viinat siellä ovat vuodesta toiseen. Esimerkiksi edelleenkin siellä on meidän häistä yli jääneet tequilat ja vodkat. Mieheltä sain kyllä shampanjaa ystävänpäivänä pullollisen odottamaan kesää.

Kävimme viikonloppuna Alkossa ostamassa tupaantuliaislahjaksi Mötörhead-punaviiniä ja samalla tarttui  mukaan itselle tälläinen. Itse kun tykkään valkoviinistä enemmän. Tai siis, mukaan tarttui kaksi pulloa. Toinen odottaa juomista ja toinen jää sitten säästöön meidän tulevaan viinikokoelmaan. Pitää nyt muutenkin käydä selaamassa Alkon tilausvalikoima läpi, sieltä kuulemma löytyy mm. Katri Helena-viinä, josta en kyllä ole kiinnostunut mutta myös noita ulkomaalaisia rokkiviinejä.

Masukin arvioitu saapumisaika on viikon päästä. Ja kahden viikon päästä me päästään muuttamaan! Mitään tuntemuksia, eikä kyllä harjoitussupistuksiakaan ei ole ollut. Kovasti kyllä masussa pöngerretään, mutta väärään suuntaan. Eli ylöspäin.  Mutta eiköhän se sieltä tule, viimeistään vappuna. Olo on sen verran hyvä ja mahakin kooltaan alakäyrän alapuolella, että ei tässä äidin puolesta ole mitään hätää vielä saapua maailmaan.