perjantai 22. helmikuuta 2013

Leluja lapselle

Tampereella on Nukkela-niminen kauppa joka myy kaikenlaisia leluja... poislukien perusmuovirihkama. Halusin käydä ihailemassa Sylvian Family-tuotteita mutta käteen jäikin tällainen. Muistan tämän omasta lapsuudestani ja pakkohan se oli vauvalle ostaa vaikka siihen meneekin vielä muutama vuosi että pääsee sillä leikkimään.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Raskaushimoja ja painonnousua.

Olen kuullut huhuja siitä, että raskaana tulee kaikenlaisia intohimoja ja päätyy syömään mitä ihmeellisempiä asioita. Itselläni on ollut kohta kahdeksan kuukauden ajan yököttävä olotila eikä mitään ruokaa ole tehnyt mieli sen enempää kuin muulloinkaan, lähinnä päinvastoin. Ja tuolla muulloinkaan viittauksella tarkoitan sitä, että kyllähän niitä mielihaluja tulee vaikka ei ole raskaaana. Eri asia on sitten vain se että toteuttaako niitä. 

Raskauden alussa ostin muutaman raskauskirjan ja ensimmäistä lukiessani sattui silmiini kappale jossa puhuttiin painon noususta raskausaikana. Siinä viiden lapsen äiti kertoi, kuinka hänen painonsa oli noussut jokaisessa raskaudessa 30 kiloa. Ja kertoi, että tämä on täysin hyväksyttävää. Hän kuvaili myös raskausajan aamupalaansa, joka oli ollut kahdeksan siivua paahtoleipää maapähkinävoilla ja hillolla. Hän kertoi myös, että hänen ystävänsä paino oli noussut 15 kiloa ensimmäisen kolmanneksen aikana ja sekin on ihan normaalia. Sen kirjan lukeminen loppui siihen. Ymmärrän kyllä että kirjoituksen tarkoituksena oli etteivät tulevat äidit murehtisi painoasioistaan raskausaikana mutta 30 kilon painonnousu raskaudessa ei todellakaan ole hyväksi lapselle eikä äidille, eikä myöskään ruokavalio joka näemmä koostuu aivan liian suuresta määrästä hiilihydraatteja. 15 kilon painon nousulle ensimmäisen kolmanneksen aikana ei myöskään ole mitään fysiologista selitystä. Muuta kuin se, että raskaana oleva antaa itselleen luvan syödä mitä haluaa ja kuinka paljon vain. Tälläinen painonnousu ei kuulu millään tavoin normaaliin, terveeseen raskauteen. 

Ehkä se on siis ollut myös onni, että on koko ajan huono olo. Paino on noussut sopivasti eikä liikakiloja ole kertynyt. Toisaalta liikkuminen on vähentynyt kun koko ajan oksettaa. Ei siinä paljon huvita lenkille lähteä ja näin ollen lähestyvä synnytys pelottaa koko ajan enemmän kun tietää kuinka huonossa kunnossa on. Ei tässä mitään maratonia ole tarve lähteä juoksemaan mutta olisi kiva kun jaksaisi kävellä 100 metriä reippaasti hengästymättä. Sitten jaksaisi varmasti ponnistaakin paremmin kun sen aika tulee. 

Olen myös keskustelupalstoilla törmännyt keskusteluihin painonnoususta raskausaikana. Yhdessä todettiin, että koska keinotekoiset makeutusaineet ovat kiellettyä (osa on) raskausaikana niin kirjoittaja on sitten antanut itselleen luvan syödä täyskermaisia ja sokeroitua jugurtteja ja oli tästä kovin innoissaan. En ymmärrä tätä lähestymistapaa. Toki keinotekoiset aineet ovat lapselle haitaksi mutta niin on myös ylenmääräinen sokerin ja rasvan syönti. Raskaus ei ole mikään tekosyy syödä huonosti ja kaikkea mitä tekee mieli, päinvastoin! Raskaus on se hetki elämässä kun viimeistään pitäisi alkaa syödä terveellisesti ja pitäytyä terveissä ruokatavoissa että lapsikin oppii ne kun kasvaa. 

Tälläisiä ruokia on raskausaikana tehnyt mieli. 

En ole itsekään ollut mitenkään täydellisen ruokavalion noudattaja raskausaikanani enkä ennen sitä. Mutta nyt onneksi minun on tehnyt mieli lähinnä raikkaita ja kevyitä ruokia. Mäkkärissä en ole kyennyt käymään moneen kuukauteen koska rasvainen ruoka aiheuttaa pahaa oloa. Ehkä se on siis hyvä paasata mutta vaikka oloni olisi ollut parempi olisin pyrkinyt syömään mahdollisimman terveellisesti, lapseni parasta ajatellen. 

Ennen vanhaan todettiin, että kun on raskaana, pitää syödä kahden edestä. Se oli aikaa ennen roskaruokaa ja metrien pituisia karkkihyllyjä. Nyt todetaan että syö yhden, liiku kahden edestä. 

torstai 14. helmikuuta 2013

Masukki shoppailua

Eksyin kaverin kanssa Tampereella olevaan Miraakkeli-lastenvaateliikkeeseen. Osa tuotteista oli -50% alennuksessa ja tällaistä jäi mukaan. Ihana pukea toinen prinsessamekkoihin, sitten heti kun alkaa tulla omia mielipiteitä pukeutumisen suhteen niin voi olla ettei mekot enää kelpaa.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Hankintoja vauvalle


Kun kyseessä on ensimmäinen lapsi, en näe mitään pahaa siinä että lapselle tulee hankittua kaikenlaista jo hyvissä ajoin ja suurissa määrin. Tulee hankittua turhaa ja hölmöä, mahdollisesti myös jopa epäkäytännöllistä ja liian kallista. Etenkin nyt, ensimmäistä lasta odottaessa, kun ikää on jo kohtuullisen paljon eikä raskaaksi tuleminen ollut mitenkään helppoa. Mielestäni on eri asia, näiden tavaroiden hankkimisen suhteen siis, että onko kyseessä 23-vuotias opiskeleva ensisynnyttäjä vaiko yli 30-vuotias, töissä käyvä tuleva esikoisäiti. Toki rahatilannekin ratkaisee paljon, mutta kun olemme mieheni kanssa molemmat töissä (ja siitä erittäin kiitollisia), niin voimme ostaa lapsellemme odotuksemme innossa mitä haluamme. Toki yritän pitää jotakin järkeä päässä hankintoja tehdessäni mutta en näe mitään väärää siinä, että meillä on vaaleanpunaiset tutit (yksi vastasyntyneen ja yksi vanhemman) odottamassa, sängyn, rattaiden ja muutaman nallen lisäksi.

Innokkaana elämäni jakajana sekä sohvan vankina olen ajoittain laittanut Facebookkiin kuvia ostoksistani. Esimerkiksi viimeksi laitoin kuvan vastasyntyneen farkuista. Ymmärsin kyllä jo ostohetkellä, etteivät ne ole niin käytännölliset, mutta pienet farkut vaaleanpunaisine rusetteineen… ja vielä puoleen hintaan.  Miten olisin voinut jättää ne kauppaan? Ja olin niin innoissani ostoksestani! Ja eiköhän heti tullut palautetta, että luuletko että noita tulee oikeasti käytettyä? No, en luule mitään mutta aion yrittää ainakin yhden kuvan verran. Kuvan jossa meidän pikkuneiti käyttää farkkujen lisäksi Vansin skeitttikenkiä, jotka olen hänelle myös rakkaudella hankkinut (ja vaivalla löytänyt netistä).

Olen puolustellut tekemisiä miehelleni ja äidilleni. Selitellen, että saan ensimmäisen tyttölapseni vain kerran, ja aion ottaa tästä kaiken irti. Etenkin kun raskausaika ei muuten ole ollut juurikaan mitään siitä mitä kuvittelin sen olevan.  Joten kompensoin sitä etten ole hyvinvoiva ja energinen sillä että voin miettiä mitä lapseni tarvitsee ainakin äidin mielestä.  Ja niin kauan kun vaatteet mahtuvat yhteen kaappiin lelujen ja muiden tarvikkeiden lisäksi, en jaksa ottaa suurta murhetta shoppailustani.

Ostamisen ilon lisäksi halusin myös, että mahdollisimman suuri osa tavaroista on valmiina mahdollisimman aikaisin. Tämä paristakin syystä, joista toinen on se että en halua että lapsemme syntyy etuaikaisena ja joudun laittamaan miehen ostamaan tavaroita. En toki muutenkaan halua että lapseni syntyy etuaikaisena, mikä on yksi syy sairauslomalleni. Lisäksi pelkäsin että joudun vielä vuodelepoon tai olen loppukuukaudet niin kipeä etten pääse liikkumaan ja jälleen joudun luottamaan miehen tyylitajuun. Näin ollen meille oli hankittu jo ensimmäisen kolmanneksen aikana sänky ja vaunut.
Vansin vauvakengät
Vaunuistakin sain palautetta (miksi ostitte noin kalliit vaunut) Hankimme siis Stokken vaunut turvakaukalolla. Tämä siksi koska ne olivat ainakin yhden liikkeen myyjän mukaan korkeimmat mahdolliset ja koska silloin kun selkäni on kipeä, en pysty kumartumaan ja kaiken pitää olla mahdollisimman korkealla. Ja tämä myyjä oli kaupassa, jossa Stokkea ei myyty. Jos joudun valitsemaan laitanko lapseni itse vaunuihin vai ostanko halvemmat ettei kenelläkään ole mitään sanottavaa, niin anteeksi nyt vain, aion valita sen vaihtoehdon jossa laitan lapseni itse vaunuihin. Lisäksi toivon, että nämä kyseiset Stokket ovat sen verran kestävät että ne menevät myös muilla lapsillamme, joita siis toivottavasti tulemme saamaan.  

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Lapset lentokoneessa

Tuli tänään tämä aihe mieleen kun luin Matkaopas-Terhin "kolumnia", jossa hän toi esiin lentokoneessa villinä pitkin käytäviä juoksevat lapset. Toki hän toi esiin myös alkoholia liikaa nauttivat aikuiset. Nämä kun ovat ne kaksi eniten kanssamatkustajissa ärsyttävää ryhmää. Aiheena lapset lentokoneessa jakaa mielipiteet lähinnä voimakkaasti kahtia. Yleensä niin, että toiset ovat sitä mieltä että lapset ovat ärsyttävää matkaseuraa ja toiset ovat sitä mieltä että jos haluaa matkustaa niin sitten pitää hyväksyä se tosiasia että lentokoneessa on lapsia jotka eivät osaa käyttäytyä. Hiljaiset ja kiltit lapset kun ketään harvoin ärsyttävät.

Olen itse lentänyt kohtalaisen paljon, joten kokemusta asiasta riittää. Tosin ilman omia lapsia. Viime vuosina olen lentänyt vain reittilennoilla mutta kokemusta on myös lomalennoilta. Reittilennoilla en ole koskaan kokenut ongelmia humalaisista ihmisistä mutta lapsista kylläkin. Ymmärrän kyllä, että lapsi itkee esimerkiksi nousun ja laskun yhteydessä. Mutta en ymmärrä miksi lapsi saa roikkua edessä istujan tuolissa ja potkia sitä. On sitä kerran jos toisenkin tullut myös mehut niskaan.  Ja kivaahan se vain on sillon kun matkaa kokonaisuudessaan on jäljellä sellaiset 30 tuntia? Todella harvoin suomalaiset vanhemmat näissä tilantessa komentavat lapsiaan tai pyytävät anteeksi. Tätä en ymmärrä matkustamisessa. Jos aikuinen ihminen potkii toisen tuolia tahallaan niin tuskin kukaan tätä henkilöä kovin terveenä pitää? Tai suhtautuu siihen niin, että "hieno juttu Erkkipetteri, potki vain"? Miksi lapsella tulisi olla tässä tilanteessa eri säännöt kuin aikuisella?  Ja jos se penkin potkiminen on joku lapsen perusoikeus, niin miksi ihmeessä kaikki lapset eivät sitä kuitenkaan harrasta?

Ja vaikka lapsella olisi kuinka vapaa kasvatus tahansa, niin tavalla tai toisella on lapsille opetettava tietyt säännöt joiden mukaan toimitaan julkisilla paikoilla muiden ihmisten läsnäollessa. Ja jos itse ei saa omaa lastaan kuriin tai ei ymmärrä edes sitä yrittää, on turha suuttua jos ulkopuolinen huomauttaa asiasta. Tällöin on syytä  mennä myös itseensä. Mielestäni kun se ei ole lapsen, vaan vanhemman vika jos lapsi ei osaa käyttäytyä. Ja jos lapsella on jonkinlainen sairaus joka estää normaalin käyttäytymisen ja pakottaa ulkopuolisten ihmisten terrorisointiin, niin on varmasti syytä miettiä onko tälläisen lapsen kanssa syytä lähteä lentokoneeseen? Eihän kaikki aikuisetkaan ole lentokelpoisia sairauksiensa vuoksi.

Anna-lehdessä oli kolumni, jossa kirjoittaja oli närkästynyt siitä että joku oli ehdottanut että lapset tulisi sijoittaa samaan koneen osaan keskenään etenkin lomalennoilla. Kirjoittaja oli sitä mieltä että jos tämä hyväksytään niin seuraavaksi lapset laitetaan ruumaan. En ymmärrä mitä haittaa siitä olisi lapsiperheille (jos he kerran vilpittömästi kaikki ovat sitä mieltä että lapset lentokoneessa eivät häiritse) että heidät sijoitettaisiin samaan koneen osaan? Vai pelottiko kirjoittajaa se että sitten on suurempi riski sille että myös omaa penkkiä potkii joku pikku Erkkipetteri?

Jos humalainen riehuu koneessa niin paljon että hän on häiriöksi muille,  tähän asiaan puututaan ja esimerkiksi humalaisia ei aina päästetä lennolle jos he jo terminaalissa ovat kaatokännissä. Mutta jos jo terminaalissa herää epäily, että lapsi ei osaa käyttäytyä koska vanhemmat eivät häntä ole opettaneet tavoille, niin lasta ei kuitenkaan käsittääkseni voida estää lentämästä? Tai varmasti voitaisiin, mutta mikä loppumaton äitien nettitaisto ja lööppikirjoittelu siitä alkaisi? Voisin vain kuvitella vauva.fi keskustelupalstan sen jälkeen...

Yhteenvetona todettakoon että humalaisia voi pääasiassa välttää matkustaessaan suuntaamalla reittilennoille, lapsia ei. Itsellänikin on kohta edessä ensimmäinen lentomatka lapsen kanssa. Aloitamme harjoittelun kuitenkin lyhyellä lennolla ja voin kyllä luvata jo nyt sen, että meidän lapsi ei lentokoneessa potki teidän penkkiä. Edes sitten kun on siihen fyysisesti kykenevä. Toivoisin että muutkin vanhemmat kiinnittäisivät huomiota lastensa käyttäytymiseen ja siihen, häiritseekö se muita matkustajia. Mielestäni kaikille matkustajille tulee turvata lentorauha ja jos lastaan ei saa opetettua käyttäytymään joko vakaumuksellisista tai korvienvälisistä syistä, niin sitten on suotavaa välttää matkustamista tai jatkossa suostua lapsipaikkoihin, jos koneisiin tulee. Itse olen kyllä valmis menemään lapsipaikalle.