Shoppailulakko

Viime kesänä shoppailuni lähti kieltämättä hieman käsistä. Olin tehnyt edeltävän vuoden hulluna töitä, joten rahaa riitti ja sitten vielä kun selän takia olin toistuvasti saikulla niin nettishoppailtua enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi lapsen yrittäminen masensi ja shoppailu toimi oivana tyhjiön täyttäjänä. Toki olen aina tykännyt shoppailla mutta 7 vuotta opiskelijana ja ahkerana matkailijana rahavarantoni ovat olleet varsin rajalliset.

Syyskuussa teimme äidin kanssa shoppailumatkan New Yorkiin ja reissussa tuli shoppailtua enemmän kuin tarpeeksi. Sen jälkeen olen voinut pahoin jo kun katson Vuittonin kuvia. Osittain ehkä tästä innostuneena päätin nyt vuodenvaihteessa aloittaa vaatteiden osto-lakon. Ja nimenomaan uusien vaatteiden ja itselleni. Vauvalle ja miehelle saa ostaa sitten vaikka mitä.

Kyllä tähän lakkoon oli syynä myös se että haluan säästää rahaa vauvaa varten ja tietysti meidän perhettä varten. Lisäksi vaatteeni eivät enää yksinkertaisesti mahdu minnekään (meidän toisen makuuhuoneen vaatekaapit ja vaatehuone ovat täynnä vain minun vaatteitani. Tämän lisäksi varastossa on viisi laatikollista ja kolme matkalaukullista vaatteitani. Nyt haluan keskittyä duunaamaan jo omistamiani vaatteita. Uskon että onnistun lakossani ja tämän vuoden joulukuussa rahaa on säästössä ja omatuntoni on puhtaampi.

Vauvan tuliaiset New Yorkista. Harmi kun sukupuoli ei ollut silloin vielä selvillä :)

Ja kaikkea kivaa pikku Amerikka krääsää itselle. Sekä kaverille lahjaksi laukku Vuittonilta (ostimme porukalla). 

Vaatetuliaiset New Yorkista. 

Luonnonmukaista lääketiedettä

Viime aikoina olen törmännyt muutaman kerran vastakkainasetteluun homeopatia vs. länsimainen lääketiede. Kaikilla kerroilla vastakkaisesta asettelussa voimakkaimmat argumentit on esittänyt homeopatian puolestapuhuja. Yleisesti näissä keskusteluissa on lähtökohtana ollut se, että länsimainen lääketiede on pahuus, jonka nimissä halutaan tehdä ihmiset sairaiksi ja syöttää heille ahneiden lääkefirmojen tuotteita joilla ei oikeasti ole merkitystä ihmisen terveydelle.

Tämä asia tuli minulle henkilökohtaisesti vastaan viime viikolla kun olin ystävieni kanssa syömässä. Eräs heistä arvosteli kovin sanoin Suomen neuvolajärjestelmää ja kertoi, ettei käytä lapsiaan enää ollenkaan neuvolassa. Mielestäni kuitenkin meidän ei täydellinen neuvolajärjestelmä on parempi kuin ei järjestelmää ollenkaan. Tämän vuoksi kysyin häneltä että eikö hän meinaa seuraavan raskautensa aikana mennä neuvolaan (jos järjestelmä kerran on niin huono)  koska eihän hän sitten saa äitiysavustusta? Tähän hän totesi, että käy siellä sen verran kuin on pakko että saa rahat. Tämän jälkeen hän kertoi ettei käytä ollenkaan länsimaisen lääketieteen palveluja eikä luota lääketieteeseen ollenkaan. Erehdyin vielä kysymään ystävältäni, että miten hän hoitaa lapsensa jos vaikka heidän jalkansa murtuu? Hän kertoi, että sitten hän kyllä vie lapsensa sairaalaan. Kysyin, eikö luonnonmukainen lääketiede osaa korjata murtumia? Käsittääkseni kuitenkin murtumia on hoidettu kauan ennen kuin kirurgiaa on keksitty. En saanut tähän muuta vastausta kuin suuttumuksen.

Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut tuomita luonnonmukaista hoitoa ja on todellakin enemmän kuin hyvä että ihmiset hoitavat pikkuvaivoja kotonaan omin keinoin jos hoito kerran toimii ja sitten isommat asiat hoidetaan sairaalassa. Ihmettelin vain sitä, että miten voi luottaa johonkin paheksumaansa sitten silloin kun omat tiedot ja taidot loppuvat? On eri asia arvostella koko järjestelmää kuin osia siitä. Keskustelu loppui siihen, että sain kuulla ettei hän arvosta ollenkaan sitä mitä teen työkseni tai mitään siihen liittyvää. Tähän jouduin toteamaan että on väärin sanoa noin koska hän ei todellakaan tiedä mitä teen työkseni tai millainen lääkäri olen. Kerroin hänelle myös että olen tehnyt kohta neljä vuotta tutkimusta ja euroakaan en ole saanut tukia mistään. Enkä yhtäkään ulkomaanmatkaa ole tehnyt lääkefirman laskuun. Kyniä olen heiltä saanut ja kahvia ja pullaa, ja tietoa ja koulutusta ilman että kouluttaja olisi painostanut minua käyttämään jotakin tiettyä lääkettä tai usein edes käyttämään lääkkeitä. Monta muutakin asiaa olisin halunnut hänelle selventää, mutta totesin että joskus on parempi pitää ne mölyt sisällä ja purkaa ne sitten vaikka esimerkiksi tänne blogiin.

Länsimainen lääketiede perustuu nykyaikana ensisijaisesti tilastotieteeseen. Asioita tutkitaan ympäri maailmaa ja niistä kootaan yhteenvetoja joiden perusteella muokataan hoitokäytäntöjä. Osa tutkimuksista on rahoitettua, osa ei. Harvaa tutkijaa kuitenkaan uran alkuajoista lähtien olisi motivoinut raha. Yleensä taustalla on halu tehdä suuria löytöjä ja maailmaa mullistavia keksintöjä. Rahoitusta on myös vaikea saada tutkimukselle, joka ei ole valmis tai osa suurempaan kokonaisuutta. Monet lääkärit tekevätkin tutkimustyötä muun työn ohella, ilman palkkaa. Monet apurahat, joilla tutkimusta voi rahoittaa, tulevat säätiöiltä joilla ei ole mitään tekemistä lääkefirmojen kanssa. Toki on mahdollista, että jossakin jokin ilkeä lääkefirma kehittää bakteereja joita vastaan vain heillä on antibiootti mutta ihan yhtä todennäköistä on se, että yksittäinen homeopaatiksi itseään kutsuva myy pelkkää vettä ja huijaa ihmisiä sillä. Pahuutta kun on kaikkialla. On kuitenkin väärä luulo, että lääkärit ovat lääkefirmojen sokeita orjia.

Nykypäivänä ainakin nuoret, eivät vielä kyynistyneet lääkärit pyrkivät hoitamaan potilaansa mahdollisimman pitkälle lääkkeittä ja tätä myös nykyiset hoitosuositukset puoltavat esim. useissa lievissä tulehdustilanteissa. Esimerkiksi keuhkoputkentulehdusta hoidettiin minun teini-iässäni 20 vuotta sitten pääsääntöisesti antibiooteilla mutta nykyään hoito on ensisijaisesti oireenmukaista. Tämä siksi koska on opittu taudin useimmiten paranevan ajan kanssa ilman lääkettä ja koska bakteerit onnistuvat kehittämään itselleen vastustuskyvyn antibiootteja vastaan jos niitä käytetään turhan paljon. 

Harmittavan usein vastaanotolla käydäänkin keskustelua potilaan kanssa niin että potilas vaatii antibioottia tai muuta pilleriä, jolla vointi paranisi ja lääkäri pyrkii luonnonmukaisempiin hoitokeinoihin. Toki, kun päivänsä käyttää viikko, kuukausi ja vuosi toisensa perään tappelemalla potilaiden kanssa, niin joissakin tilanteissa lääkäri luovuttaa ja kirjoittaa potilaalle tämän haluamat lääkkeet ellei niistä koidu selvästi vaaraa potilaalle.

Itse olen kuullut päivystyksessä kaiken mahdollisen haistattelusta huoritteluun jos en ole suostunut kirjoittamaan potilaalle hänen pyytämiään lääkkeitä huolimatta siitä kuinka olen asian perustellut.  Onneksi kuitenkin on myös potilaita joiden kanssa asioista pystytään keskustelemaan asiasta ja käymään läpi miksi ei nyt juuri tässä tilanteessa antibiootista ole apua. Lisäksi Facebook on täynnä päivityksiä, että "taas siellä arvauskeskuksessa oli joku keikkalääkäri töissä kun en saanut mun kaksi viikkoa kestäneeseen flunssaa antibioottia ja nyt mun on pakko jatkaa kipeänä reenaamista". Mutta toki olen nähnyt työssäni myös tilanteita missä potilaan hengen on pelastanut antibiootti, sydänlääke tai mielialalääke.

Tämän asian haluan tuoda esiin siksi, että länsimainen lääketiede ei nykyään ole vain sitä että ihmiselle tuputetaan lääkkeitä, mutta usein potilaan lähtökohtana on että lääkäri ei ole tehnyt mitään jos sieltä ei lähdetä pois reseptin kanssa. Toivottavasti tulevaisuudessa lääkkeettömien hoitojen uskottavuus lisääntyy myös potilaiden silmissä. Tähän lääkärikunnassa pyritään lisäämällä informaatiota lääkkeettömistä hoitokeinoista suurell yleisölle.

Koska länsimainen lääketiede perustuu näytön asteeseen ja koska lääkäri on aina vastuussa hoito-ohjeistaan, ei lääkäri voi vastaanotolla suositella potilaalle hoitoja joita ei ole todettu puolueettomasti toimiviksi. Vai miten itse toimisitte, jos omalääkärinne määräisi teille homeopaattisia valmisteita joista teille tulisikin uusia oireita? Tai oireenne pahenisivat? Olisiko vika valmisteessa vai lääkärissä? Kuka korvaisi jos haluatte korvauksen? Kenellä on vastuu?

En siis todellakaan väitä että homeopatia ei toimisi ja auttaisi. Länsimainen lääketiedekin on lähtöisin luonnosta ja luonnonmukaisista hoidoista, kuten jokainen asiaan perehtynyt tietää. Ei minua haittaa jos potilaani käyttävät homeopatiaa vaivojensa hoitamiseen. Harvaa muutakaan lääkäriä se varmasti haittaa paitsi tilanteessa jossa lähdetään lääkitsemään myös lääkkeillä, koska tuolloin voi tulla interaktioita homeopaattisten valmisteiden kanssa joista ei tiedetä ja potilaan turvallisuus vaarantuu.  Meitä lääkäreitä sitoo vastuu ja velvollisuus hoitaa potilaita parhaalla mahdollisella tietämällämme tavalla joka on hyvän hoitotavan mukaista.  Ja potilaan on voitava luottaa siihen, että hoito jota lääkäri tarjoaa on tutkittua ja että lääkäri kantaa vastuun hoidosta jota potilaalle suosittelee. Haittavaikutuksia ja riskejä toki on mutta niistä tulee keskustella ja miettiä ovatko hyödyt suuremmat kuin haitat. 

Nämä yllämainitut asiat ovat helposti selvitettävissä jokaiselle joka asiasta on kiinnostunut. Harvoin vain nämä äänekkäimmin keskustelupalstoilla tai päivällispöydässä huutavat perehtyvät asiaan omia tietolähteitään laajemmalti.

Hyvähän se on huudella sieltä aidan takaa kun ei tiedä mitä toisella puolella on. 

Fimoaskarteluja viime kesältä.

Viime kesänä tuli sairauslomilla aloitettua uusi harrastus nimittäin Fimo-leipominen. Ihan hauskaa sinänsä kun kuppikakkujen lisäksi en ole leiponut n. 12 vuoteen yhtään mitään

Vauvalle puklurättejä jämälangoista.

Huonona tapanani on ostaa aina lankoja kun näen kivoja jossakin. Meillä on kotona monta laatikkoa erilaisia lankoja enkä oikeastaan osaa edes kutoa kuin jotain ihan perusjuttuja. Sitten välilä tulee tehtyä jotain ja sitten taas välillä näitä lankoa jää pyörimään ilman että niillä on mitään tarkoitusta. 

Jokin aika sitten löysin poistokorista tälläista Novitan lankaa. Alunperin tarkoituksena oli tehdä vauvalle pipoja mutta sitten kun kävimme tarvikelistaa läpi niin kohdalla "harsoja" tuli mieleen ajatus että voisin tehdä itse näitä pukluliinoja. Tämä on nyt neljäs. Kun tekee kaksinkertaisella langalle, ei tälläisessä kaun mene aikaa. Lisäksi kyseessä on konepestävä lanka ja kudos on melko ilmavaa joten kuivuminenkin on nopeata. Sitten vain miettimään mitä näillä tehdään jälkeenpäin. Ainakin bernille kelpaavat leluiksi, jos ei muuta. 

Takaisin täällä taas.

Paljon on tapahtunut sitten viime kerran. Mutta koska on aikaa kirjoittaa blogia niin se kertoo siitä että olen taas sairauslomalla. Nyt on viikko takana. Kun sain tämänkertaisen tuomion, itkin puoli tuntia autossa. Toiset meistä ovat onnessaan kun saavat jäädä sairauslomalle mutta itsestäni tuntuu siltä että jos en ole kykenevä töihin olen epäonnistunut ja huono työntekijä. Tottahan se on, etten ole kykenevä töihin jos kerran lääkäri on sitä mieltä etten ole kykenevä töihin mutta itselläni on sellainen olo, että minun pitäisi olla täysin vuodepotilaana ja kieriskellä tuskissani ennen kuin olen sairauslomakuntoinen.

Mutta tällä kertaa minulla oli hyvä syy kuunnella lääkäriä. Kivuliaan 10 kuukauden jälkeen ihme tapahtui ja olen raskaana. Olimme suunnitelleet jo hedelmöityshoitoihin menemistä vaikka emme olleet yrittäneet kovinkaan pitkään noin yleisen mielipiteen kannalta. Mutta perussairauteeni käyttämäni lääkkeet olivat olleet tauolla pidempään ja lääkkeettömyyden vuoksi olin käytännössä työkyvytön ja koko ajan kovissa kivuissa. Tästä syystä saimme yksityiseltä klinikalta suunnitelman ivf-hoidon aloittamisesta. Onneksi kävi myös ilmi ettei meissä kummassakaan ollut mitään varsinaista vikaa.

Kesälomakausi vaikutti kuitenkin siihen että hoidot suunniteltiin aloitettavaksi vasta syyskuussa. Sitten kuukausi ennen sovittua hoitojen aloittamista tein rutiinitarkastuksen ennen omaan lomareissuun lähtemistä ja yllättäen testi olikin positiivinen. Olisittepa nähneet mieheni ilmeen kun hän näki testin. Ja niitä tehtiin sen jälkeen vielä useampi kappale seuraavien viikkojen aikana.

Ensimmäisen testin jälkeen kaksi viikkoa meninkin sitten epäuskossa ja keskenmenoa odotellen. En ole siis koskaan aikaisemmin ollut raskaana. Itse lääkärinä myös tiesin ns. miniraskauksista turhankin hyvin. Eli siitä kun kuukautiset ovat hetken myöhässä ja testi on positiivinen ja sitten se vuoto alkaakin muutaman päivän päästä. Noiden kahden viikon aikana myös tavallaan harmitti, koska olimme lähteneet Thaimaaseen sukellusreissulle enkä uskaltanut sitten sukeltaa kuin aivan matalalla enkä uskaltanut myöskään juoda yhtään alkoholia jos vaikka raskaus toteutuisi. Ja kyllähän se toteutui. Nyt mahassa kasvaa jo 26 + 4 ikäinen sikiö, joka touhuaa ja potkii ja pyörii kellon ympäri. Onnellinen on oikea sanan kuvaamaan tilannetta mutta samalla olen itselleni niin vihainen siitä, että miksi en pysty olemaan kunnossa ja hyvinvoiva ja hoitaa työni loppuun asti kunnolla niinkuin monet muutkin? Läheiseni kannustavat ja sanovat että olen ollut reipas ja pärjännyt hyvin enkä voi luokitella itseäni normaaliksi ihmiseksi sairauteni vuoksi. Mutta silti.

Olen välillä niin vihainen itselleni koska olisin todellakin halunnut olla töissä ja pärjätä ja näyttää että olen hyvä lääkäri ja hyvä työntekijä. Enimmäkseen siksi että vaihdoin työpaikkaa juuri sopivasti syyskuussa ja heti kohta aloittamisen jälkeen jouduin kertomaan olevani raskaani. Mutta asiat eivät aina mene niin kuin itse haluaa ja suunnittelee ja koska yritimme vauvaa melkein vuoden ennen kuin tärppäsi niin en voi ainakaan itseäni syyttää siitä että olisin jotenkin suunnittellut asian niin että tulen raskaaksi heti kun saan uuden työpaikan.

Mutta nyt pitää keskittyä nauttimaan tästä hetkestä ja siitä että mahassa kasvaa ihana vauva jonka tapaamista en malta odottaa.