Kiinaboikotti jatkuu

Viime aikoina blogin pitäminen on jäänyt. Todellakin jäänyt. Ajoittain on harmittanut niin paljon että on itkettänyt, kun ei ole ehtinyt kirjoittamaan. Jotenkin, tässä kyseisessä elämäntilanteessa, kirjoittamisesta voisi olla paljon apua siihen että pysyy järjissään. Järjissään päivisin, kun vain lässyttää toiselle. Järjissään iltaisin, kun yrittää saada hysteerisesti huutavan pikkulapsen nukkumaan. Lapsen, vauvan, ihan miten vain.

Mutta sitten välillä pitää tehdä jotain. Konkreettisesti tehdä. Purkaa agressioita käsitöihin ja urheiluun. Ja sitten kun ei pääse ulos talosta purkautumaan, purkaa ne agressiot sinne minne pystyy. Ja kohdentaa ne siihen mihin pystyy. Kuten minä, kohdennan raivoni halpatuotantomaihin ja - tehtaisiin, jotka tuhoavat ihmisten elämän ja ympäristön.

Ja mä niin vihaan kiinalaisia leluja. Niitä ei ikinä saada kaikkia testattua enkä halua kuulla 10 vuoden päästä, että siinä ja siinä lelussa oli silloin sitä ja tätä ja tota ja ne kaikki aiheuttaa hedelmättömyyttä jos niiden lähellä on oltu silloin kun sukupuolielimet kehittyvät tai syöpää jos niitä on syöty. Kiina, halpa, huono, myrkky, paha ja niin edelleen. Mutta ajoittain sitä pieni ihminen tuntee itsensä todella pieneksi. Miksi tuntuu siltä kuin ketään muuta ei kiinnostaisi?

Kiinaboikottia vauvan kanssa.

Ehkä se johtuu siitä, että vauvan kanssa on liikaa aikaa ajatella. Siis nimenomaan ajatella, eikä tehdä juuri mitään. Vauvan syntymän jälkeen kuitenkin maailman tulevaisuus on alkanut jälleen kovasti ahdistamaan. Maailman ja Suomen. Kapitalismi jyrää eikä pienellä ihmisellä tai isolla maapallolla ole enää mitään merkitystä. Olin joskus teininä kova kierrättämään. Materialismikin oli hukassa. Sitten se löytyi ja nyt sen on jälleen aika poistua elämästäni.

Asetin itselleni haasteen. Aloitamme vauvan kanssa mahdollisimman Kiina-vapaan elämän. Ei enää saastuttavissa riistotehtaissa valmistettuja tuotteita jotka pahimmillaan sisältävät myrkkyjä. Pyrin tukemaan kotimaista työtä ja tuotantoa, mutta myös euroopassa valmistetut tuotteet osaltaan käyvät.

Haluan, että lapsestani tulee ei-materalistinen, muita ajatteleva ihminen. Joten muutoksen täytyy alkaa itsestäni.

Myllymuksujen puolipotkarit. Eilen olivat käytössä ensimmäistä kertaa ja olivat kyllä paras kokemus puolipotkareista (vertailukohtana Marlon, Metsola ja äitiyspakkaus) Hinta on kyllä kova Marloniin verrattuna. Metsola on ihan yhtä kallis, vaikka ompelu tapahtuu Virossa. Taitaa Metsolalla olla parempi kate. 

Marlonin kietaisupaidat (jota saa ostettua Prismoista) ovat olleet meillä kovassa käytössä. Kuosit ja värit ovat kivoja, kangas mukavan tuntuista eivätkä ole käytössä nuhjaantuneet. 

Oli muuten vaikea löytää Suomessa painettuja kirjoja. Onneksi vielä jotain on ja perintönä löytyy enemmän. Kiitos äidilleni, joka on säästänyt melkein kaiken. 

Perintöjuttuja

Ollaan uskollisesti yritetty käyttää kestovaippoja. Meidän neidillä vaan on sellaset rimppakintut että kerta toisensa jälkeen pissat tulee jalka-aukoista läpi. Tai sitten meillä pissataan enemmän kuin muilla. Nyt löysin meidän äidiltä saaduista vanhoista vauvantavaroista kuivavaippaharsoja. Täytyy koittaa jos näillä saisi lisää imua.

Ja kyllä, tiedetään että helpommalla pääsisi kun vain käyttäisi kertakäyttövaippoja. Suomalaiset Muumi-vaipat ovat täysin biohajoavia ja meillä on ne myös käytössä. Kotipäivinä kuitenkin pyrin käyttämään kestovaippoja. Kerttakäyttöset tulee sit kun ollaan liikkeellä ja öisin. Vauva kun nukkuu melko paljon vieressä (kun äiti haluaa) eikä pissanen Tempur-sänky ole kovinkaan houkutteleva vaihtoehto.

Olen kuullut että eri vaipat tekee ihottumaa lapselle. Juu, niin meilläkin kun oltiin neljä tuntia märällä vaipalla. Pitäisi muistaa että vaikka lapsi ei valita ja vaippa ei vuoda, ei se märkä vaippa kuitenkaan hyväksi ole. Tosin aika moni meistä pääsee vielä käyttämään vaippoja itsekin. Vanhana ja sairaana. Sitten voi miettiä että miltä se märkä vaippa on lapsesta tuntunut. Ja ei, ei ne nykyvaipat ole niin imukykyksiä etteikö pissa pääsisi yhtään ärsyttämään ihoa.

Ahkera vaipanvaihto on johtanut tyytyväiseen ja todella siisti-ihoiseen tyttöön :)

I made this

Yritettiin etsiä Stokken sänkyyn reunasuojusta. En tykännyt valikoimasta mikä oli tarjolla, joten raskausaikana väsäsin sitten moisen itse Novitan tarjouslangoista. Alareunasta jää ilmaan n. sentin verran ja reunassa on suojan päiden kohdalla kolo josta voi sitten silitellä lasta nousematta ylös. Ja jos joskus perheeseen tulee poikalapsi, on kiinnitysnarut helposti vaihdettavissa sinisiksi. Tai vaikka keltaisiksi, jos haluaa olla sukupuolineutraali.

Reunasuojus tuli muuten tarpeeseen, nyt noin kahden kuukauden iässä pinnojen välistä roikkui milloin kättä, milloin jalkaa. Stokken sänky on muutenkin ollut loistava, se on niin kapea ja pyörät alla että sen saa siirrettyä helposti huoneesta toiseen. Kohta siihen pitääkin sitten ostaa jatko-osat joilla mennään toivottavasti ainakin 1,5 vuotiaaksi.