Viime aikoina blogin pitäminen on jäänyt. Todellakin jäänyt. Ajoittain on harmittanut niin paljon että on itkettänyt, kun ei ole ehtinyt kirjoittamaan. Jotenkin, tässä kyseisessä elämäntilanteessa, kirjoittamisesta voisi olla paljon apua siihen että pysyy järjissään. Järjissään päivisin, kun vain lässyttää toiselle. Järjissään iltaisin, kun yrittää saada hysteerisesti huutavan pikkulapsen nukkumaan. Lapsen, vauvan, ihan miten vain.
Mutta sitten välillä pitää tehdä jotain. Konkreettisesti tehdä. Purkaa agressioita käsitöihin ja urheiluun. Ja sitten kun ei pääse ulos talosta purkautumaan, purkaa ne agressiot sinne minne pystyy. Ja kohdentaa ne siihen mihin pystyy. Kuten minä, kohdennan raivoni halpatuotantomaihin ja - tehtaisiin, jotka tuhoavat ihmisten elämän ja ympäristön.
Ja mä niin vihaan kiinalaisia leluja. Niitä ei ikinä saada kaikkia testattua enkä halua kuulla 10 vuoden päästä, että siinä ja siinä lelussa oli silloin sitä ja tätä ja tota ja ne kaikki aiheuttaa hedelmättömyyttä jos niiden lähellä on oltu silloin kun sukupuolielimet kehittyvät tai syöpää jos niitä on syöty. Kiina, halpa, huono, myrkky, paha ja niin edelleen. Mutta ajoittain sitä pieni ihminen tuntee itsensä todella pieneksi. Miksi tuntuu siltä kuin ketään muuta ei kiinnostaisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti