Nettishoppailua

Olen taas ollut sohvan vankina selän vuoksi. Sairastan selkärankareumaa, joka on diagnosoitu kuusi vuotta sitten. Vaivoja tosin on ollut jo kymmenen vuotta. Vuodesta 2009 vuoteen 2011 käytin biologisia reumalääkkeitä, joiden ansiosta olin lähes oireeton melkein kaksi vuotta. Viime syksynä jätin lääkkeet vapaaehtoisesti tauolle, hyvästä syystä tosin. Nyt vointi on pikkuhiljaa huonontunut, osittain suuren työtuntimäärän vuoksi. Toissapäivänä sain sitten kaksi kortisonipiikkiä alaselkään ja yhden molempiin kyynärpäihin. Ja se teki kipeää yli vuorokauden vielä jälkikäteenkin. Nyt olen jumissa sitten siitä makaamisesta, koska tuon reuman kanssa parasta on se että saa liikkua koko ajan vähän. Paikallaan olo asennossa kuin asennossa on tuskaista.

No, pitkästä johdannosta itse asiaan. Tapana on ollut sairaana ja terveenäkin tehdä nettiostoksia. Yleensä kuitenkin vain silloin kun en pysty muuta tekemään. Eilen menin stylebop.comiin toteuttamaan pitkäaikaista unelmaa Dolge&Gabbanan kynähameesta ja vähän muustakin. Kaikki meni hyvin, rahaa tosin paloi enemmän kuin tarpeeksi mutta USP:n seurantakoodi ilmaantui sähköpostiin nopeasti tämän jälkeen. Tästä sitten rohkaistuneena aloin aamulla klo 6.30 etsimään niitä himoitsemiani Isabel Marantin tennareita netistä ja päädyin mielestäni luotettavalle sivulle. Onnesta soikeana maksoin Visalla kengät ja sitten aloin vasta jälkikäteen miettimään. Kysyin viisaammalta puoliskoltani asiaan mielipidettä ja lopputulos oli se että nyt on Visa suljettu. Mikä on sinänsä ihan hyvä, koska eilen Stylebopin ostosten jälkeen meinasin jo syöttää sen koiralle. Sain kyllä perheen taloudelliselta järjeltä ohjeen soittaa Luottokuntaan ja perua koko kaupan mutta koska vielä on mahdollista että jonkinlaiset kengät sieltä jossakin vaiheessa tulee, niin tyydyin vain sulkemaan kortin etteivät ainakaan pääse lisäveloituksia tekemään.

Loppupeleissä käy tässä miten vain niin loppu hyvin kaikki hyvin. Jos kenkiä ei ikinä tule, tai ne tulevat mutta eivät ole sitä mitä piti niin opinpahan läksyni. Ja jos kengät tulevat ja ovat ok, niin olen erittäin onnellinen mutta olen oppinut kuitenkin läksyni. Onneksi en sentää ostanut niitä kenkiä eBaystä, jossa hinnat olivat kolminkertaiset ja kengät käytettyjä tai mahdollisesti jopa samoja "kopiokenkiä" mitkä nyt päädyin ostamaan.

Dolgen pitsitoppi Stylebopista. 

Dolgen kynähame Stylebopista. 

Ja sitten ne Isabel Marantit. Tosin tilasin täysin mustat versiot. Kuva ainakin on alkuperäinen :D

Fimoherkkuja

Nukkekotiprojekti on ollut jäissä pennun saapumisen jälkeen, lähinnä koska neiti syö kaiken mihin kosken. Ja nyt viime viikot selkä on ollut niin kipeä että olen keskittynyt vain lepäämään. Ja siinä sivussa opetellut tekemään Fimo-herkkuja. Tässä muutama näyte käsieni jäljestä. 

Kenkiä

Rakastan kenkiä. Ja laukkuja. Ja merkkivaatteita. Perinteisesti kun nainen kertoo rakastavansa kenkiä, niin herää mielikuva siitä että kaapissa on kymmenittäin korkokenkiä, saappaita ja avokkaita. Itse olen tämän suhteen poikkeus. Kaapissani on enemmän tennareita kuin korkkareita mutta molempia siis löytyy. Tämän vuoden uudenvuodenlupaus oli, että opettelen kävelemään korkokenkillä. Ja tämähän piti aloittaa sillä että ostin 12 cm Ed Hardyn korkkarit joilla en edelleenkään osaa edes seisoa. Mutta ne on kauniit!

Tämän tyyppistä kenkää hain kuukausi kaupalla, alkuperäinen mm. Beyoncen suosima malli maksoi vajaan 500 euroa mutta en löytänyt niitä mistään, edes netistä. Tämä on hyvä korvike... ihan käsittämättömän mukava jalkaan!

Ne kahdentoista sentin koron omaavat Ed Hardyt joilla ei voi seistä. 

Ne tennarit mitkä olisin halunnut olivat mustat ja niissä oli pinkit, säihkyvät koristeet. Myöskin DC:n. Mutta niistä ei ollut kokoa joten nämä lastentennarit tulivat hyvänä kakkosena hyvään kotiin. 

Ei mitään niin huonoa, ettei voisi olla huonompaakin.

Neljä päivää on taas kärvistelty selkäkivun kanssa, joka estää kaiken urheilun. Onneksi töihin on vielä päässyt kärvistellen ja sunnuntaina luvassa vielä kaiken kruunamassa tuo tuttu 24 tunnin päivystys joka mukavasti jatkuu vielä maanantaina perustyöpäivänä.

Viimeiset kaksi kuukautta töissä on muuten ollutkin harvinaisen mukavaa. Sopivasti kiirettä ettei aika käy pitkäksi ja päivät menevät nopeasti ohi. Mukavasti haastetta ettei käy tylsäksi. Mukavia potilaita, joiden kanssa oikeasti ollaan saatu hyvää aikaiseksi. Ja parasta kaikesta, mukavat työkaverit. Mutta mikään kiva ei voi kestää liian kauaa... tänään yksi meidän lääkäreistä jäi sairauslomalle ja uhkaavasti näyttää nyt siltä että itselläni on edessä työpisteen vaihto sairauslomaa paikkaamaan. Harmittaa todella paljon, koska monien potilaideni hoito jää nyt kesken ja lisäksi se mitä luulin vielä oppivani ennen kesää jää nyt vain haaveeksi. Eikä lohduta edes se esimiehen antama palaute, jonka mukaan olen oikealla uralla ja teen työni todella hyvin.

Jos jonkin asian olen tämän kohta vuoden mittaisen työuran aikana oppinut, niin sen että lapsia kannattaa ehdottomasti olla jos meinaa käydä töissä. Niiden sairastellessa saa olla kotona täydellä palkalla ja joku lapseton hoitaa äidin/isän työt omiensa ohella. Ja sitten kun ollaan raskaana, niin saadaan helpotusta kaikesta ja jälleen se lapseton tekee odottavankin työt omiensa ohessa. Toki eihän se ole kivaa kun lapset sairastavat, mutta ei se ole myöskään kiva olla se joka päivästä toiseen paikkaa muita.

Nyt mukavasti jälleen työmäärän lisäystä luvassa, juuri kun alkoi tottumaan siihen että 60 tuntia/viikko on ihan kestettävä määrä. Nyt ei auta kun kiltisti unohtaa kaikki haaveet mitä olin tälle keväälle ja kesälle suunnitellut ja toivoa, että selkäkipu antaa myöten työn ilman lepoa. Tätä myöten täytyy nyt taas toistaiseksi haudata tuo nukkekotiprojekti, joka niin mukavasti lähti jo liikkeelle.

Hei hei, nukkekoti. Nähdään taas joskus 10-12 vuoden kuluttua. 

Lumilautaprojekti

Tästä se periaattessa lähti. Periaattessa, koska ensimmäinen luonnoskuva
on hävinnyt jonnekin. Grafiikka on tehty vanhalle lakanalle, pohjamaalina
kaksi pulloa valkoista sprayta. Jälkiviisana voisi todeta että kangas-
maaleilla oltais päästy helpommalla. 

Uunissa tähden värit hieman levis, eikä "taiteilija" itse ole ikinä tyytyväinen.
Mutta pääasia että omistaja on. Ja siis allekirjoittanuthan teki vain grafiikan - ei itse
lautaa. 

Nukkekotiprojekti osa

Näitä portaita väännettiin hetki - tarkemmin sanottuna joku 5 tuntia. Jokainen askellevy on päällystetty
ja sitten liimattu kahteen osaan joista toinen on kaide. Sitten insinööri vielä paikkasi kaidetta. Eivätkä ne vieläkään
kestä lähempää tarkistelua. 

Asiat tärkeysjärjestykseen. Talon takaseinälle tulee kiipeilyseinä kodin asukkaille. Aluksi vintille piti tulla boulderiseinä, mutta sitten tajusin että takaseinä on maalaamatta ja muut ulkoseinät on maalattu vuonna 2000. Joten saman maalin löytäminen tuskin on mahdollista ja en todellakaan tässä vaiheessa enää hio ja maalaa ulkoseinä uudelleen. Eli nyt voin hyvällä omallatunnolla maalata takaseinän valkoiseksi ja laittaa siihen näitä miniotteita joiden oikea koko selviää siinä vaiheessa kun ne ovat käyneet uunissa. 

Nukkekotiprojekti

Ostin Tampereen Harrasteesta joskus vuonna 2000 itserakennettavan nukkekodin. Viimeiset 11 vuotta tämä on viettänyt äitini kellarissa, josta sen nyt kaivoin esiin. Kodin olisi tarkoitus olla valmiina ennen koiran tuloa ainakin niiltä osin ettei sitä tarvitse enää pitää lattialla levällään. Voipi olla että tämä jää haaveeksi... eilen sain kuitenkin yllättävän paljon aikaiseksi samaan aikaan kun tein vapaamuotoista sunnuntaipäivystystä kotoa käsin. Onneksi tämänkertainen päivystys oli harvinaisen rauhallinen ja jouduin vuorokauden aikana viettämään sairaalalla vain noin kuusi tuntia.  Kuvissa on koko paketti levitettynä olohuoneen lattialle sekä kylpyhuoneen, saunan ja keittiön sisäseinät.

Kuppikakkuprojekti.

Meidän tulevan pennun ensimmäinen lelu.

Maanantaishoppailua

Mikäs sen mukavampaa kuin yrittää pitkän päivän jälkeen rentoutua samalla kun toinen hakkaa Elfan laatikostoa kasaan. Metalli ja vasara, niin ja se insinööri. Mukavampaa ääntä on vaikea kuvitella. Sanoo mies mitä tahansa, niin jossakin niillä melkein kaikilla on se perustarve rakentaa ja väsätä. Sen huomaa siitä, että kun vihdoin kahdeksalta pääsee kotiin pitkän päivän jälkeen, niin aletaan naputtamaan kasaan sitä juuri ostettua hyllykköä vaikka se voisi ihan hyvin odottaa huomiseen. Itselläni on perusanksti kaikkea kovaa ääntä kohtaan. Imurointi, moottoripyörät keskustassa tai liian läheltä ajavina, kova musiikki... kaikki tämä tuntuu puhtaalta kidutukselta. Joten maanantai-ilta, pitkä päivä takana ja mies, vasara ja metalli...  argh.

No, kostoksi voin onneksi kertoa että tänään lähti taas vähän intiaanit kanootista shoppailun kanssa. Verkkokauppaan kun ehti muutamaksi minuutiksi työpäivän ohella, niin meni taas toistasataa euroa. Tarkoituksena oli ostaa vain yksi huivi mutta sitten ne postikulut oli ilmaiset kun osti vielä reilulla satasella lisää. Ja sitten siellä oli sellainen tosi kiva Gwen Stefani-tyyppinen takki ja t-paita ja niin edelleen. Että terveiset vaan rakkaalle insinöörille, hakkaa vain sitä Elfaa sillä vasaralla - minä ostinkin tänään taas 175 eurolla vaatteita.

Toinen asia, mitä tänään tuli ostettua vaatteiden lisäksi (niin ja sen hemmetin Elfan) oli koiralle vaaleanpunainen panta muovitimanteilla. Tärkeät asiat tärkeysjärjestyksessä. Lisäksi ostettiin meidän tulevalle perheenjäsenelle pehmohirvi. Koirasta tulee siis hirvikoira.

Ja siitä koirasta. Eilen kävimme katsomassa berninpentua. Koiraa, josta olen haaveillut jo useamman vuoden. Nyt onneksi meidän perheenperustusvimma on sen verran voimakas, että teoreettisempi ja asioita enemmän miettiä puolisoni antoi periksi koiralle. Näin ollen maaliskuun lopussa meille tulee tyttöberni sijoitukseen ja voin nyt jo kertoa että hän tulee olemaan yksi maailman hemmotelluimmista koirista! Ei tosin ehkä Tamaran ja Parisin koiriin verrattuna, mutta sillä tasolla millä rakasta olentoa hemmotellaan.

Pentua odotellessa.