maanantai 27. helmikuuta 2012

Maanantaishoppailua

Mikäs sen mukavampaa kuin yrittää pitkän päivän jälkeen rentoutua samalla kun toinen hakkaa Elfan laatikostoa kasaan. Metalli ja vasara, niin ja se insinööri. Mukavampaa ääntä on vaikea kuvitella. Sanoo mies mitä tahansa, niin jossakin niillä melkein kaikilla on se perustarve rakentaa ja väsätä. Sen huomaa siitä, että kun vihdoin kahdeksalta pääsee kotiin pitkän päivän jälkeen, niin aletaan naputtamaan kasaan sitä juuri ostettua hyllykköä vaikka se voisi ihan hyvin odottaa huomiseen. Itselläni on perusanksti kaikkea kovaa ääntä kohtaan. Imurointi, moottoripyörät keskustassa tai liian läheltä ajavina, kova musiikki... kaikki tämä tuntuu puhtaalta kidutukselta. Joten maanantai-ilta, pitkä päivä takana ja mies, vasara ja metalli...  argh.

No, kostoksi voin onneksi kertoa että tänään lähti taas vähän intiaanit kanootista shoppailun kanssa. Verkkokauppaan kun ehti muutamaksi minuutiksi työpäivän ohella, niin meni taas toistasataa euroa. Tarkoituksena oli ostaa vain yksi huivi mutta sitten ne postikulut oli ilmaiset kun osti vielä reilulla satasella lisää. Ja sitten siellä oli sellainen tosi kiva Gwen Stefani-tyyppinen takki ja t-paita ja niin edelleen. Että terveiset vaan rakkaalle insinöörille, hakkaa vain sitä Elfaa sillä vasaralla - minä ostinkin tänään taas 175 eurolla vaatteita.

Toinen asia, mitä tänään tuli ostettua vaatteiden lisäksi (niin ja sen hemmetin Elfan) oli koiralle vaaleanpunainen panta muovitimanteilla. Tärkeät asiat tärkeysjärjestyksessä. Lisäksi ostettiin meidän tulevalle perheenjäsenelle pehmohirvi. Koirasta tulee siis hirvikoira.

Ja siitä koirasta. Eilen kävimme katsomassa berninpentua. Koiraa, josta olen haaveillut jo useamman vuoden. Nyt onneksi meidän perheenperustusvimma on sen verran voimakas, että teoreettisempi ja asioita enemmän miettiä puolisoni antoi periksi koiralle. Näin ollen maaliskuun lopussa meille tulee tyttöberni sijoitukseen ja voin nyt jo kertoa että hän tulee olemaan yksi maailman hemmotelluimmista koirista! Ei tosin ehkä Tamaran ja Parisin koiriin verrattuna, mutta sillä tasolla millä rakasta olentoa hemmotellaan.

Pentua odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti