Hulluna säästämistä.

Varoitan nyt heti. Jos olette joskus lukeneet Vauva-palstalta keskustelua hulluista pihinuukista ihmisistä, niin kohta koette jotain vastaavaa. Sillä erolla että kerron tässä omasta arjestani.

Olen rahankäytön suhteen varsin höveli. Ja olen myös shoppailuaddikti. Kumpaakaan en toivottavasti enää tulevaisuudessa. Mutta joissakin asioissa olen ollut aina myös varsin säästeliäs. Ja kuvittelen myös olevani ekologinen kaikessa säästeliäisyydessäni. Jos olen sen suhteen väärässä, älkää korjatko. 

Kerrostalossa asuessa, niin kauan kun kaikilla on sama vesimittari, ei vedenkulutuksella ole merkitystä laskun kannalta. Paitsi jos naapuri pyörittää pesulaa koko kaveripiirilleen ja toinen naapuri nauttii tunnin suihkuista aamuin illoin, niin kyllähän se näkyy myös kollektiivisessa vesilaskussa. Mutta omakotitalossa maksat jokaisen millilitran itse. Täällä siis jokainen tippa merkitsee. 

Yksi keino olla ekologinen on tehdä uutta vanhasta. Meillä ei tälläisiä pesuainepulloja enää käytetä (hyi hajusteille), mutta joskun v. 2009 sain vuoden pesuaineet kaupan päälle kun ostin uuden pesukoneen ja ne loppuivät viime keväänä. Siitä Ariel-pullosta askartelin sitten tälläisen kätevän korin pyykkipojille kun alkuperäiseen eivät enää kaikki mahtuneet. 

Kestovaippojen huono puoli on se, että niitä on kiva huuhdella. Ja tarpeellista pestä. Huuhteluvetenä käytettiin ensimmäiset 5,5 kuukautta pullonkeittovettä. Kyllä. Vesi kannettiin kattilassa keittiöstä kodinhoitohuoneeseen ja kaadettiin ämpäriin josta se kauhottiin lavuaariin vaippojen huuhteluun. Nyt, kun pulloja ei enää keitetä niin olen ottanut tavaksi kerätä sitä suihkuvettä, mikä valuu ”hukkaan” kun odotan että vesi lämpenee, ämpäreihin ja niillä sitten huuhtelen vaipat. Ei, en ole niin vihreä että hyppäsin kylmään suihkuun suorilta. Ja kyllä, jossakin vaiheessa kun sitä ämpärivettä oli liikaa, vedin sillä vessan.

Välihuomautuksena todettakoon, kun ilmoitimme kesän vedenkulutusta netissä, ohjelma ilmoitti aluksi että tarkista mittarin lukema, koska se vaikuttaa liian pieneltä.

Pyykkiä meillä pestään vaippojen ansioista vähintään joka toinen päivä. Aikuisilta ei pyykkiä paljon tule ja nyt lapseltakin vähemmän kun pulautteluaika on melkein ohi. Ruokailujen ajan käytetään ruokalappua, joita olen tehnyt melkein liukuhihnalta ettei vaatteet likastuisi. Pyyhittävät laput ovat parhaita.  Vaatteita ei pestä joka käyttökerran jälkeen, paitsi alusvaatteet. Ellei vaate ole likainen niin että siinä on tahroja, se tuuletetaan. Vain likaiset vaatteet pestään. Kuivausrumpua meillä ei ole.

Suihkussa käydään 2-3 kertaa viikossa per aikuinen. Lapsi pestään 1-2 kertaa viikossa, peppu ja kädet ja naama toki aina tarpeen mukaan. Ja kyllä jos aikuinen haisee paskalle, niin sekin käy silloin suihkussa. Mutta siis pääperiaate on, että suihkussa käydään tarpeen mukaan, ei tavan vuoksi. Hampaita ei pestä juoksevan veden alla ja kun siivotaan, rätti kastellaan ja hana suljetaan. Vaihtoehtoisesti lavuaarin pohjalle voi laittaa vettä jossa rätti huuhdellaan tarvittaessa.

Valot palavat vain siellä missä ollaan. Televisio ei ole päällä ellei sitä katsota. Tietokone on aina ”nukkumassa” kun se jää hetkeksi käyttämättä. Kodinkoneita ei pidetä valmiustilassa. Pakastin on aina täynnä. Pihavalot toimivat liiketunnistimella. Hiustenkuivaajaa käytetään vain silloin kun sitä todella tarvitaan, eli noin kerran kolmessa kuukaudessa (pienen lapsen kanssa hiukset ovat muutenkin aina kiinni, koska muuten niitä ei ole kohta ollenkaan).

Ruokaa ostetaan vain tarpeeseen ja kaikki ostettu ruoka syödään. Jos ihmisille ei maistu, niin koira syö. Talouspaperia käytetään mahdollisimman vähän, tilalla on keittiöpyyhkeet ja lapsen naama pyyhitään ruokailun jälkeen omaan, pehmeään ja pestävään bambuliinaan.

Shampoot, hoitoaineet ja nestesaippuat käytetään viimeiseen pisaraan lisäämällä melkein tyhjään pulloon vettä.  Hammastahna- ja rasvatuubit avataan lopuksi ja kaavitaan reunoilta kaikki. Tämä toimii myös ruoka-aineissa.  Lisäksi kun on S-etupäivät, ostan kaapit aina täyteen pesuaineita, hammasharjoja, rättejä ja  niin edelleen. Pesen minigrip-pussit käsin altaassa ja käytän ne uudestaan. Ja isompi satsi kerralla muun tiskin ohella.

Vanhojen, rikkinäisten sukkien (ja nykylaadulla ne rikkinäiset eivät ole edes mitenkään kovin vanhoja) varret leikkaan paloiksi, samaten vanhat pyyhkeet ja kaikki ompelusta yli jäävät tilkut. Näitä sitten käytetään pumpulin korvikkeena mm. meikinpoistossa ja kasvovedenkäytössä. Nyt olen kyllä tehnyt tähän tarkoitukseen sellaisia pestäviä tapauksia, jotka on vedetty saumurilla käyttöiän pidentämiseksi. Vanhat korjauskelvottomat vaatteet menevät myös räteiksi ja lelujen täytteeksi. Koiran vanulelujen vanut kerätään myös talteen ja täytetään niitä rikkirevittyjä leluja uudelleen, meidän hurrikaanilla kun yksi lelu kestää noin kaksi tuntia.

Nyt otin kestovaippojen kuivaliinat nenäliinakäyttöön kun niitä ei oikeastaan ikinä tullut käytettyä siihen oikeaan tarkoitukseensa. Vaatteiden alla käytän alupaitoja käytännössä aina. Farkut korjaan jos ne kuluvat esim. haaroista puhki. Mitähän näitä nyt vielä on. Varmasti paljon kaikkea. Olen nyt kuitenkin kirjoittanut tähän sensuroimatta paljon kaikkea. Ja ihan oikeasti, ei me olla paskaisia eikä meillä haise. Tiedän tämän, koska äitipuoleni on oikea siisteyden perikuva ja kertoo kyllä, jos on likaista tai haisevaa. 

Nukkumista

Tulin mökille äidin luokse nukkumaan. En ole siis 6 kuukauteen nukkunut kunnolla yhtä yötä lukuunottamatta. Tuttua touhua tuoreille äideille, eikö näin? No, reilun kahden kuukauden päästä pitäisi palata sinne hullujen huoneelle jota työpaikaksi kutsutaan. Ja sitä ennen on pakko saada nukkua. Edes joskus. Edes vähän. Muuten ei jaksa, ei pysty.

Nyt kolmas ilta putkeen kun äiti valvoo. Ja minä valvon. Hemmetin talvikärpäset. Ne, jotka heräävät kohmeesta kun mökkiä lämmitetään ja pörräävät sitten sekavina ympäriinsä. No, eiköhän korvatulpat sammuta tämänkin pörinän. Tai sitten tuo sähkökärpäslätkä.

Pelottavaakin pelottavampi kakkavaippa.

Tulimme juuri viikon pakettimatkalta Kreikasta. Siitä lisää myöhemmin. Taisi kuitenkin jäädä parhaiten tuolta viikolta mieleen se, että miehet ja kakkavaipat eivät vain sovi yhteen.

Vauvaloton suhteen me ehkä hävittiin nukkumisessa mutta voitettiin kakkaamisessa. Lapsi on tuottanut säännöllisesti aamukakan joka toinen päivä. Joskus, hyvin harvoin, kaksi kakkaa aamupäivän aikana. Useimmiten vain yhden. Ja sekin on ollut sellaista muovailuvahaa, että se on voinut suurin piirtein kaataa suoraan vaipasta vessanpönttöön.

Kreikassa jouduimme sitten käyttämään eri korviketta kuin yleensä ja tietysti vielä pulloveteen keitettynä (koska se niiden hanavesi oli kalkkista ja suolaista). Tästä johtuen kakkaa alkoi puolesta välistä viikkoa tulemaan pitkin päivää ja harvoin silloin kun olimme hotellilla. Ja ei siinä mitään, kiva että vatsa toimii, mutta kun kakkaa oli kainaloihin asti joka kerta ja se oli sellaista velliä että äitiäkin itketti. Ja pienessä kreikkalaisessa lomakohteessamme ei oltu kuultukaan lastenhoitohuoneista. Tai minkäälaisista pöydistä vessoissa. Yhdenkin pissavaipan vaihdoin ravintolan pöydällä, jonka omistaja meille osoitti. "It´s okay, we do this here aaaaall the time".

Loppuviikkoa kohden oma notkeuteni alkoi jälleen lähestyä tervaskannon vastaavaa. Syystä että unohdin ottaa biologiset lääkkeet ennen reissuun lähtöä. Joten sitten eräänä päivänä erehdyin pyytämään miestäni, että josko hän voisi vaihtaa vaipan siellä ravintolan vessan lattialla. Ei, ei voi. No, jos tulisi auttamaan minua? Onko pakko? Ei, mutta arvostaisin. Menimme sitten yhdessä pienen ravintolan pieneen vessaan. Mies piti uutta vaippaa kun minä pyyhin, pesin ja vaihdoin. Ja koko ajan se ilme naamalla, että hyi helvetti. Siis miehellä. Seuraavan kerran kun ravintolassa kävi sama homma, pyysin miestä, että jos nyt menisit ihan yksin ja vaihtaisit sen vaipan. Ja kuka, minäkö? Vai puhuitko tuolle takana olevalle?

Joo, älä vaihda niitä vaippoja. Aikuinen ihminen. Se on kakkaa, se haisee ja on yököttävää mutta silti. Se tulee sinun pikku prinsessasi takapuolesta. Ja sitä tulee vielä paljon ja pitkään. Ja kohta tulee oksennuksiakin. Ja niitä voi tulla silloinkin kun äiti on töissä. Joten jatkossa, vähemmän itkua ja enemmän toimintaa. Mutta toistaiseksi, en enää pyydä. Helpomalla pääsee, kun vaan itse vaihtaa ne vaipat. Jotenkin se on kai siellä miesten perimässä, se miten näistä asioista luistetaan. Vingutaan ja mangutaan niin kauan että nainen toteaa että antaa olla, minä hoidan.

Iso, pelottava kakka. Hui. 

Kertokaapa mulle, sukupuolineutraalit, kuka teillä on vaihtanut kakkavaipat ilman valituksia?