Kolmekymppinen akateeminen työläinen joka äitiyden myötä kyllästyi lopullisesti hysteerisen kertakulutukseen. Lisäksi mieltä vaivaa hyvinvointiyhteiskunnan matka kohti lopullista tuhoa. Mitä me jätämme lapsillemme ja onko mitään jäljellä enää heidän lapsilleen? Miksi mikään ei ole tarpeeksi vaikka meillä on kaikkea liikaa?
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Nukkekotiprojekti
Ostin Tampereen Harrasteesta joskus vuonna 2000 itserakennettavan nukkekodin. Viimeiset 11 vuotta tämä on viettänyt äitini kellarissa, josta sen nyt kaivoin esiin. Kodin olisi tarkoitus olla valmiina ennen koiran tuloa ainakin niiltä osin ettei sitä tarvitse enää pitää lattialla levällään. Voipi olla että tämä jää haaveeksi... eilen sain kuitenkin yllättävän paljon aikaiseksi samaan aikaan kun tein vapaamuotoista sunnuntaipäivystystä kotoa käsin. Onneksi tämänkertainen päivystys oli harvinaisen rauhallinen ja jouduin vuorokauden aikana viettämään sairaalalla vain noin kuusi tuntia. Kuvissa on koko paketti levitettynä olohuoneen lattialle sekä kylpyhuoneen, saunan ja keittiön sisäseinät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti