Luonnonmukaista lääketiedettä

Viime aikoina olen törmännyt muutaman kerran vastakkainasetteluun homeopatia vs. länsimainen lääketiede. Kaikilla kerroilla vastakkaisesta asettelussa voimakkaimmat argumentit on esittänyt homeopatian puolestapuhuja. Yleisesti näissä keskusteluissa on lähtökohtana ollut se, että länsimainen lääketiede on pahuus, jonka nimissä halutaan tehdä ihmiset sairaiksi ja syöttää heille ahneiden lääkefirmojen tuotteita joilla ei oikeasti ole merkitystä ihmisen terveydelle.

Tämä asia tuli minulle henkilökohtaisesti vastaan viime viikolla kun olin ystävieni kanssa syömässä. Eräs heistä arvosteli kovin sanoin Suomen neuvolajärjestelmää ja kertoi, ettei käytä lapsiaan enää ollenkaan neuvolassa. Mielestäni kuitenkin meidän ei täydellinen neuvolajärjestelmä on parempi kuin ei järjestelmää ollenkaan. Tämän vuoksi kysyin häneltä että eikö hän meinaa seuraavan raskautensa aikana mennä neuvolaan (jos järjestelmä kerran on niin huono)  koska eihän hän sitten saa äitiysavustusta? Tähän hän totesi, että käy siellä sen verran kuin on pakko että saa rahat. Tämän jälkeen hän kertoi ettei käytä ollenkaan länsimaisen lääketieteen palveluja eikä luota lääketieteeseen ollenkaan. Erehdyin vielä kysymään ystävältäni, että miten hän hoitaa lapsensa jos vaikka heidän jalkansa murtuu? Hän kertoi, että sitten hän kyllä vie lapsensa sairaalaan. Kysyin, eikö luonnonmukainen lääketiede osaa korjata murtumia? Käsittääkseni kuitenkin murtumia on hoidettu kauan ennen kuin kirurgiaa on keksitty. En saanut tähän muuta vastausta kuin suuttumuksen.

Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut tuomita luonnonmukaista hoitoa ja on todellakin enemmän kuin hyvä että ihmiset hoitavat pikkuvaivoja kotonaan omin keinoin jos hoito kerran toimii ja sitten isommat asiat hoidetaan sairaalassa. Ihmettelin vain sitä, että miten voi luottaa johonkin paheksumaansa sitten silloin kun omat tiedot ja taidot loppuvat? On eri asia arvostella koko järjestelmää kuin osia siitä. Keskustelu loppui siihen, että sain kuulla ettei hän arvosta ollenkaan sitä mitä teen työkseni tai mitään siihen liittyvää. Tähän jouduin toteamaan että on väärin sanoa noin koska hän ei todellakaan tiedä mitä teen työkseni tai millainen lääkäri olen. Kerroin hänelle myös että olen tehnyt kohta neljä vuotta tutkimusta ja euroakaan en ole saanut tukia mistään. Enkä yhtäkään ulkomaanmatkaa ole tehnyt lääkefirman laskuun. Kyniä olen heiltä saanut ja kahvia ja pullaa, ja tietoa ja koulutusta ilman että kouluttaja olisi painostanut minua käyttämään jotakin tiettyä lääkettä tai usein edes käyttämään lääkkeitä. Monta muutakin asiaa olisin halunnut hänelle selventää, mutta totesin että joskus on parempi pitää ne mölyt sisällä ja purkaa ne sitten vaikka esimerkiksi tänne blogiin.

Länsimainen lääketiede perustuu nykyaikana ensisijaisesti tilastotieteeseen. Asioita tutkitaan ympäri maailmaa ja niistä kootaan yhteenvetoja joiden perusteella muokataan hoitokäytäntöjä. Osa tutkimuksista on rahoitettua, osa ei. Harvaa tutkijaa kuitenkaan uran alkuajoista lähtien olisi motivoinut raha. Yleensä taustalla on halu tehdä suuria löytöjä ja maailmaa mullistavia keksintöjä. Rahoitusta on myös vaikea saada tutkimukselle, joka ei ole valmis tai osa suurempaan kokonaisuutta. Monet lääkärit tekevätkin tutkimustyötä muun työn ohella, ilman palkkaa. Monet apurahat, joilla tutkimusta voi rahoittaa, tulevat säätiöiltä joilla ei ole mitään tekemistä lääkefirmojen kanssa. Toki on mahdollista, että jossakin jokin ilkeä lääkefirma kehittää bakteereja joita vastaan vain heillä on antibiootti mutta ihan yhtä todennäköistä on se, että yksittäinen homeopaatiksi itseään kutsuva myy pelkkää vettä ja huijaa ihmisiä sillä. Pahuutta kun on kaikkialla. On kuitenkin väärä luulo, että lääkärit ovat lääkefirmojen sokeita orjia.

Nykypäivänä ainakin nuoret, eivät vielä kyynistyneet lääkärit pyrkivät hoitamaan potilaansa mahdollisimman pitkälle lääkkeittä ja tätä myös nykyiset hoitosuositukset puoltavat esim. useissa lievissä tulehdustilanteissa. Esimerkiksi keuhkoputkentulehdusta hoidettiin minun teini-iässäni 20 vuotta sitten pääsääntöisesti antibiooteilla mutta nykyään hoito on ensisijaisesti oireenmukaista. Tämä siksi koska on opittu taudin useimmiten paranevan ajan kanssa ilman lääkettä ja koska bakteerit onnistuvat kehittämään itselleen vastustuskyvyn antibiootteja vastaan jos niitä käytetään turhan paljon. 

Harmittavan usein vastaanotolla käydäänkin keskustelua potilaan kanssa niin että potilas vaatii antibioottia tai muuta pilleriä, jolla vointi paranisi ja lääkäri pyrkii luonnonmukaisempiin hoitokeinoihin. Toki, kun päivänsä käyttää viikko, kuukausi ja vuosi toisensa perään tappelemalla potilaiden kanssa, niin joissakin tilanteissa lääkäri luovuttaa ja kirjoittaa potilaalle tämän haluamat lääkkeet ellei niistä koidu selvästi vaaraa potilaalle.

Itse olen kuullut päivystyksessä kaiken mahdollisen haistattelusta huoritteluun jos en ole suostunut kirjoittamaan potilaalle hänen pyytämiään lääkkeitä huolimatta siitä kuinka olen asian perustellut.  Onneksi kuitenkin on myös potilaita joiden kanssa asioista pystytään keskustelemaan asiasta ja käymään läpi miksi ei nyt juuri tässä tilanteessa antibiootista ole apua. Lisäksi Facebook on täynnä päivityksiä, että "taas siellä arvauskeskuksessa oli joku keikkalääkäri töissä kun en saanut mun kaksi viikkoa kestäneeseen flunssaa antibioottia ja nyt mun on pakko jatkaa kipeänä reenaamista". Mutta toki olen nähnyt työssäni myös tilanteita missä potilaan hengen on pelastanut antibiootti, sydänlääke tai mielialalääke.

Tämän asian haluan tuoda esiin siksi, että länsimainen lääketiede ei nykyään ole vain sitä että ihmiselle tuputetaan lääkkeitä, mutta usein potilaan lähtökohtana on että lääkäri ei ole tehnyt mitään jos sieltä ei lähdetä pois reseptin kanssa. Toivottavasti tulevaisuudessa lääkkeettömien hoitojen uskottavuus lisääntyy myös potilaiden silmissä. Tähän lääkärikunnassa pyritään lisäämällä informaatiota lääkkeettömistä hoitokeinoista suurell yleisölle.

Koska länsimainen lääketiede perustuu näytön asteeseen ja koska lääkäri on aina vastuussa hoito-ohjeistaan, ei lääkäri voi vastaanotolla suositella potilaalle hoitoja joita ei ole todettu puolueettomasti toimiviksi. Vai miten itse toimisitte, jos omalääkärinne määräisi teille homeopaattisia valmisteita joista teille tulisikin uusia oireita? Tai oireenne pahenisivat? Olisiko vika valmisteessa vai lääkärissä? Kuka korvaisi jos haluatte korvauksen? Kenellä on vastuu?

En siis todellakaan väitä että homeopatia ei toimisi ja auttaisi. Länsimainen lääketiedekin on lähtöisin luonnosta ja luonnonmukaisista hoidoista, kuten jokainen asiaan perehtynyt tietää. Ei minua haittaa jos potilaani käyttävät homeopatiaa vaivojensa hoitamiseen. Harvaa muutakaan lääkäriä se varmasti haittaa paitsi tilanteessa jossa lähdetään lääkitsemään myös lääkkeillä, koska tuolloin voi tulla interaktioita homeopaattisten valmisteiden kanssa joista ei tiedetä ja potilaan turvallisuus vaarantuu.  Meitä lääkäreitä sitoo vastuu ja velvollisuus hoitaa potilaita parhaalla mahdollisella tietämällämme tavalla joka on hyvän hoitotavan mukaista.  Ja potilaan on voitava luottaa siihen, että hoito jota lääkäri tarjoaa on tutkittua ja että lääkäri kantaa vastuun hoidosta jota potilaalle suosittelee. Haittavaikutuksia ja riskejä toki on mutta niistä tulee keskustella ja miettiä ovatko hyödyt suuremmat kuin haitat. 

Nämä yllämainitut asiat ovat helposti selvitettävissä jokaiselle joka asiasta on kiinnostunut. Harvoin vain nämä äänekkäimmin keskustelupalstoilla tai päivällispöydässä huutavat perehtyvät asiaan omia tietolähteitään laajemmalti.

Hyvähän se on huudella sieltä aidan takaa kun ei tiedä mitä toisella puolella on.