Liikaa kaikkea eikä mitään tarpeeksi.: Loppuajan riemua

Aika on lähtenyt menemään eteenpäin oikein vauhdilla. Aluksi pelotti että miten jaksan olla kaksi kuukautta kotona ennen äitiyslomaa mutta nyt tuntuu kuin aika olisi loppunut kesken. Olen levännyt ja yrittänyt urheilla sen mitä pystyn että sitten se H-hetki menisi edes jotenkin hyvin. Edessä on vielä synnytyksen suunnittelukäynti sairaalaan, sekä reuman että vauvan asennon takia. Viimeksi vauva kun oli poikittain... siitä asennosta en kyllä suosittelisi alatiesynnytystä kenellekään.

Enemmän kuitenkin pelottaa miten reuman kanssa käy. Olisi kiva jos olisi kristallipallo joka kertoisi miten selkä asiaan suhtautuu ja kuinka kipeätä se tekee. Selälle siis. Kun nyt jo on ollut öitä jolloin olen huutanut ääneen kun olen yrittänyt kääntää kylkeä ja illalla kun istuu tunnin sohvalla ja yrittää siitä nousta ylös niin ei saa selkää suoraksi koska se on niin jäykkä. Eniten tilanteessa pelottaa tietysti se että kipu tai voimattomuus pitkittää synnytystä ja vauvalle tapahtuu jotain.

Lisäksi olen miettinyt paljon synnytyksen jälkeistä aikaa. Kahden viikon päästä meistä tulee kodittomia koska omistusasuntomme myytiin eikä tuleva talomme ole vielä valmis. Toisaalta se ei ahdista koska meillä on tilapäisasuntona kesämökkimme kaikilla mukavuuksilla käytössä mutta toisaalta ahdistaahan se hieman. Vauvan hoito puolestaan ei pelota yhtään, vaikka kai senkin pitäisi. Ei myöskään yövalvominen koska olen ollut jo kohta 20 vuotta todella huono nukkuja. Ja lisäksi minulla on aivan mahtava puoliso jonka kanssa todennäköisesti tappelemme vauvan hoitovuoroista. Nimenomaan niin päin että molemmat haluavat hoitaa. Suuri kiitos siitä.

Lisäksi tietysti on imetysasia. Aluksi ajattelin katsoa asiaa sitten synnytyksen jälkeen mutta nyt olen päätymässä siihen että en imetä. Ainoa syy tähän on se, että haluan aloittaa uudelleen reumalääkkeeni, joita ilman olen ollut jo 1,5 vuotta. Haluan tulla takaisin siihen kuntoon, että voin hoitaa vauvaani ja pitää häntä sylissäni ja nostella häntä ja kantaa häntä. Ja tällä hetkellä en pystyisi tekemään näistä mitään etenkään jos joudun yöllä olemaan paljon jalkeilla. Varmasti vauvalle olisi parempi että häntä imetettäisiin mutta onneksi nykyään imettäminen ei ole mikään elinehto. Lisäksi vauva kiintyy myös isäänsä paremmin kun molemmat pystyvät hoitamaan syöttämisen tasavertaisesti. Olen siis pyrkinyt keskittymään ei-imettämisen hyviin puoliin sen sijaan että surkuttelisin että en voi ja pysty. Pitää elää sen mukaan mitä on.