Paketointia

Tänä joulua en ole stressannut lahjoista. Oikeastaan, en koskaan stressaa lahjoista. Kun tykkää shoppailla, niin lahjojen osto ei ole mitenkään vaikeaa. Usein ostan joululahjoja pitkin vuotta. Nyt, lapsen syntymän jälkeen, olen alkanut pitämään myös sellaista lahjavarastoa, mistä voi ottaa lastenkutsuille eettisiä ja ekologisia lahjoja. Voi meidän lapsi parkaa, sitä ei varmaan kutsuta enää parin vuoden jälkeen mihinkään kun se aina tuo mukanaan niitä hippilahjoja.

Mutta ne joululahjat. Tänä vuonna kaikki (aika) on mennyt niin nopeasti, etten ole juuri ehtinyt ajattelemaan lahja-asioita. Sinänsä ihan hyvä, että lähisukulaislapset alkavat olemaan jo niin isoja, ettei Kiinassa tehty halpatuotantomuovikrääsä enää kiinnosta ihan niin paljon ja oma lapsi puolestaan on niin pieni, ettei ymmärrä joulusta yhtään mitään.

Kiinaboikotti piti myös joululahjojen suhteen. Olen ostanut kotimaista käsityötä ja kierrätysmateriaalista valmistettuja asioita joululahjaksi. Ja annan myös omia, tarpeettomaksi jääneitä tavaroitani eteenpäin. En ole ehtinyt askartelemaan pitkään aikaan, ja tuskin ehdin jatkossakaan kun nykyään käytän liikenevän liika-ajan ompelemiseen. Joten annan sukulaistytöille askartelutarvikkeitani, mm. avaamattomia Fimo-pakkauksia.

Yhtä kaikki, paketointi tapahtui tänäkin vuonna niin, ettei yhtäkään pakettipaperia ostettu kaupasta. Käytän paketointiin postimyyntipaketeista tulleita pakkausmateriaaleja, pahvilaatikoita, kankaita, naruja ja jopa aiempin vuosien pakettipapereita. Järkevintä toki olisi tehdä sellaisia pusseja, joihin lahjat voisi joka vuosi laittaa. Paketit eivät tänä vuonna ole kovinkaan esteettisesti kiehtovia, kun en ole asiaan jaksanut panostaa. Ehkä sitten ensi vuonna...


Niin, ja tulevien joulujen haaste on se, että miten me saadaan meidän lapsi oppimaan siihen, ettei joulun tarkoituksena ole saada miljoona erilaista halpariistotuotettua lelua, jotka menevät roskiin tai jäävät käyttämättä alta aikayksikön? Tästä syystä olemmekin tänä vuonna toivoneet lapselle aikaa kummeilta ja sediltä, tädeiltä ja enoilta. Ja oma esimerkki on tietysti kaikista tärkein. Mutta miten tämä materialisti shoppailuhullu paketteja rakastava äiti oppii tavoiltaan pois? En tiedä. Aloitin sen joka tapauksessa tänä vuonna. Olen henkisesti asennoitunut niin, etten halua yhtäkään pakettia. Katsotaan, mitä tapahtuu.

Joululahjoiksi Thin Today:n lasin aluset ja savesta tehty pannunalunen. 

Paketointimateriaalina kenkälaatikon suojapaperi ja epäonnistuneesta ompeleesta jäänyt reunanauha. 

Kahvipussin kääntämällä saa hopean värisen paketin. 

Tämän vuoden pohjanoteeraus. Kaiken huipuksi paketista löytyy käytetyt kiipeilykengät (lapselle, jonka jalka kasvaa kaksi kokoa vuodessa ja joka käy kiipeilemässä kerran vuodessa).