En tiedä miksi, mutta olen aina tuntenut vetoa erilaisia purkkeja ja purnukoita sekä tietysti pulloja kohtaan. En meikkaa juurikaan, en laita hiuksiani enkä oikeastaan ole viime vuotta lukuunottamatta juurikaan huolehtinut ihostani. Tai no, silmänympärysvoidetta ja muita vastaavia olen käyttänyt kaksikymppisestä. Mutta puhdistamispuoli on ollut aina hieman laiskanpuoleista. Silti kaappini ja laatikkoni ovat täynnä voiteita, vaahtoja, luomivärejä, rasvoja ja niin edelleen ja niin edelleen.
Pari vuotta sitten kun muutin, auttamassa ollut ystäväni ihmetteli miten minulla voi olla purnukoita ja purkkeja laatikkokaupalla, kun en kuitenkaan ole päivisin sen tällätympi. Niin, miten? Ja ennen kaikkea miksi?
Aina kun näen jonkun tyylikkään uuden kosmetiikkatuotteen, minun on saatava se. Kun opiskelin, ostin markettikamaa. Kun valmistuin ja aloin tienaamaan, aloin ostamaan Dioria. Dior se vasta olikin portti helvettiin. Joka kausi he tuovat markkinoille uudet pakkaukset. Aina edellistä tyylikkäämmät. Sitten on purnukkahullu taas vauhdissa.
Nyt lupasin itselleni, etten osta yhtäkään luomiväriä tänä vuonna. En, vaikka pääsen lentokentän taxfreehen. Lancomen uuden luomivärimalliston myötä lupaus kyllä meinasi rikkoutua heti alkuunsa. Onneksi halumaani väriä ei ollut saatavilla ja palaudun hetken mielenhäiriöstä. Yritän myös lopettaa ylimääräisten rasvojen ostamisen. Tosin niiden puolesta voin sanoa, että yhtäkään rasvapurkkia ei ole täytenä mennyt roskiin.
Nyt tilasin Stockmannilta itselleni Nomess Copenhagenin meikkilaatikon. (Itseäni ruoskien kun en saanut ennen tilausta selville missä se on tehty.) Sallin itselleni tämän ostoksen koska päätin että tavoitteeni on että jatkossa meikkini mahtuvat siihen nykyisen Lundia-lipaston sijaan. En aio kuitenkaan hankkiutua eroon vanhoista ennen kuin ne menevät pilalle tai loppuvat, mutta aion olla ostamatta uusia. Ja jatkossa aion pärjätä 1-2 luomivärillä nykyisten 15 sijaan. Harmi, että luomivärien myynti käytettynä on hieman epäsuotavaa, koska niitä olisi tuolla nyt laatikko täynnä.
Ja kyllä, huomaan että annan itselleni erivapauksia tässä uudessa, vihreässä elämässäni kun haluan ostaa jotain. Eihän se haittaa vaikka se on Kiinassa tehtä, kun se tulee tähän vihreään elämäntapaan. Ei, kyllä se on väärin. Jatkossa aion jälleen tsempata. Nomess-meikkirasia löytyy täältä, toisin jos joku olemattomista lukijoistani innoistuisi moisesta niin Stockmannilta sen saisi nyt 10 euroa halvemmalla.
Tosin päätin aloittaa juuri Stockmannin boikotoinnin kun kuulin millaisen tuloksen jälkeen he lomauttavat KOKO henkilökuntansa. Ihmettelen, että miten me suomalaiset jaksamme netissä jakaa kirjoituksia Hesburgerin mainoksista mutta suurta yleisöä ei tunnu kiinnostavan työpaikkojen menetys kun se ei osu omalla kohdalle. Mitä jos kirjoittaisin avoimen kirjeen Stockmannille heidän lomautuksistaan? Mitä luulette, kuinka moni sen jakaa? Miksi me emme taistele oman tulevaisuutemme puolesta? Millaisen herätyksen te ihmiset tarvisette että ymmärrätte ettei tämä hyvinvointivaltio ole mikään itsestäänselvyys? Kiitos ja anteeksi, jälleen kerran. Kotiäiti hermostui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti