Viime aikoina olen törmännyt muutaman kerran
vastakkainasetteluun homeopatia vs. länsimainen lääketiede. Kaikilla kerroilla
vastakkaisesta asettelussa voimakkaimmat argumentit on esittänyt homeopatian
puolestapuhuja. Yleisesti näissä keskusteluissa on lähtökohtana ollut se,
että länsimainen lääketiede on pahuus, jonka nimissä halutaan tehdä ihmiset
sairaiksi ja syöttää heille ahneiden lääkefirmojen tuotteita joilla ei oikeasti
ole merkitystä ihmisen terveydelle.
Tämä asia tuli minulle henkilökohtaisesti vastaan viime
viikolla kun olin ystävieni kanssa syömässä. Eräs heistä arvosteli kovin sanoin
Suomen neuvolajärjestelmää ja kertoi, ettei käytä lapsiaan enää ollenkaan
neuvolassa. Mielestäni kuitenkin meidän ei täydellinen neuvolajärjestelmä on
parempi kuin ei järjestelmää ollenkaan. Tämän vuoksi kysyin häneltä että eikö
hän meinaa seuraavan raskautensa aikana mennä neuvolaan (jos järjestelmä kerran
on niin huono) koska eihän hän sitten
saa äitiysavustusta? Tähän hän totesi, että käy siellä sen verran kuin on pakko
että saa rahat. Tämän jälkeen hän kertoi ettei käytä ollenkaan länsimaisen
lääketieteen palveluja eikä luota lääketieteeseen ollenkaan. Erehdyin vielä
kysymään ystävältäni, että miten hän hoitaa lapsensa jos vaikka heidän jalkansa
murtuu? Hän kertoi, että sitten hän kyllä vie lapsensa sairaalaan. Kysyin, eikö
luonnonmukainen lääketiede osaa korjata murtumia? Käsittääkseni kuitenkin
murtumia on hoidettu kauan ennen kuin kirurgiaa on keksitty. En saanut tähän
muuta vastausta kuin suuttumuksen.
Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut tuomita luonnonmukaista
hoitoa ja on todellakin enemmän kuin hyvä että ihmiset hoitavat pikkuvaivoja
kotonaan omin keinoin jos hoito kerran toimii ja sitten isommat asiat hoidetaan sairaalassa. Ihmettelin
vain sitä, että miten voi luottaa johonkin
paheksumaansa sitten silloin kun omat tiedot ja taidot loppuvat? On eri asia
arvostella koko järjestelmää kuin osia siitä. Keskustelu loppui siihen, että
sain kuulla ettei hän arvosta ollenkaan sitä mitä teen työkseni tai mitään
siihen liittyvää. Tähän jouduin toteamaan että on väärin sanoa noin koska hän
ei todellakaan tiedä mitä teen työkseni tai millainen lääkäri olen. Kerroin
hänelle myös että olen tehnyt kohta neljä vuotta tutkimusta ja euroakaan en ole
saanut tukia mistään. Enkä yhtäkään ulkomaanmatkaa ole tehnyt lääkefirman
laskuun. Kyniä olen heiltä saanut ja kahvia ja pullaa, ja tietoa ja koulutusta
ilman että kouluttaja olisi painostanut minua käyttämään jotakin tiettyä
lääkettä tai usein edes käyttämään lääkkeitä. Monta muutakin asiaa olisin halunnut hänelle
selventää, mutta totesin että joskus on parempi pitää ne mölyt sisällä ja
purkaa ne sitten vaikka esimerkiksi tänne blogiin.
Länsimainen lääketiede perustuu nykyaikana ensisijaisesti
tilastotieteeseen. Asioita tutkitaan ympäri maailmaa ja niistä kootaan
yhteenvetoja joiden perusteella muokataan hoitokäytäntöjä. Osa tutkimuksista on
rahoitettua, osa ei. Harvaa tutkijaa kuitenkaan uran alkuajoista lähtien olisi
motivoinut raha. Yleensä taustalla on halu tehdä suuria löytöjä ja maailmaa
mullistavia keksintöjä. Rahoitusta on myös vaikea saada tutkimukselle, joka ei
ole valmis tai osa suurempaan kokonaisuutta. Monet lääkärit tekevätkin
tutkimustyötä muun työn ohella, ilman palkkaa. Monet apurahat, joilla
tutkimusta voi rahoittaa, tulevat säätiöiltä joilla ei ole mitään tekemistä lääkefirmojen
kanssa. Toki on mahdollista, että jossakin jokin ilkeä lääkefirma kehittää
bakteereja joita vastaan vain heillä on antibiootti mutta ihan yhtä
todennäköistä on se, että yksittäinen homeopaatiksi itseään kutsuva myy pelkkää
vettä ja huijaa ihmisiä sillä. Pahuutta kun on kaikkialla. On kuitenkin väärä
luulo, että lääkärit ovat lääkefirmojen sokeita orjia.
Nykypäivänä ainakin nuoret, eivät vielä kyynistyneet
lääkärit pyrkivät hoitamaan potilaansa mahdollisimman pitkälle lääkkeittä ja
tätä myös nykyiset hoitosuositukset puoltavat esim. useissa lievissä
tulehdustilanteissa. Esimerkiksi keuhkoputkentulehdusta hoidettiin minun
teini-iässäni 20 vuotta sitten pääsääntöisesti antibiooteilla mutta nykyään
hoito on ensisijaisesti oireenmukaista. Tämä siksi koska on opittu taudin
useimmiten paranevan ajan kanssa ilman lääkettä ja koska bakteerit onnistuvat
kehittämään itselleen vastustuskyvyn antibiootteja vastaan jos niitä käytetään
turhan paljon.
Harmittavan usein vastaanotolla käydäänkin keskustelua
potilaan kanssa niin että potilas vaatii antibioottia tai muuta pilleriä, jolla
vointi paranisi ja lääkäri pyrkii luonnonmukaisempiin hoitokeinoihin. Toki, kun
päivänsä käyttää viikko, kuukausi ja vuosi toisensa perään tappelemalla
potilaiden kanssa, niin joissakin tilanteissa lääkäri luovuttaa ja kirjoittaa
potilaalle tämän haluamat lääkkeet ellei niistä koidu selvästi vaaraa
potilaalle.
Itse olen kuullut päivystyksessä kaiken mahdollisen
haistattelusta huoritteluun jos en ole suostunut kirjoittamaan potilaalle hänen pyytämiään lääkkeitä huolimatta siitä kuinka olen asian perustellut. Onneksi kuitenkin on myös potilaita joiden
kanssa asioista pystytään keskustelemaan asiasta ja käymään läpi miksi ei nyt
juuri tässä tilanteessa antibiootista ole apua. Lisäksi Facebook on täynnä päivityksiä, että "taas siellä arvauskeskuksessa oli joku keikkalääkäri töissä kun en saanut mun kaksi viikkoa kestäneeseen flunssaa antibioottia ja nyt mun on pakko jatkaa kipeänä reenaamista". Mutta toki olen nähnyt työssäni myös
tilanteita missä potilaan hengen on pelastanut antibiootti, sydänlääke tai
mielialalääke.
Tämän asian haluan tuoda esiin siksi, että länsimainen
lääketiede ei nykyään ole vain sitä että ihmiselle tuputetaan lääkkeitä, mutta
usein potilaan lähtökohtana on että lääkäri ei ole tehnyt mitään jos sieltä ei
lähdetä pois reseptin kanssa. Toivottavasti tulevaisuudessa lääkkeettömien
hoitojen uskottavuus lisääntyy myös potilaiden silmissä. Tähän lääkärikunnassa
pyritään lisäämällä informaatiota lääkkeettömistä hoitokeinoista suurell
yleisölle.
Koska länsimainen lääketiede perustuu näytön asteeseen ja
koska lääkäri on aina vastuussa hoito-ohjeistaan, ei lääkäri voi vastaanotolla
suositella potilaalle hoitoja joita ei ole todettu puolueettomasti toimiviksi. Vai
miten itse toimisitte, jos omalääkärinne määräisi teille homeopaattisia
valmisteita joista teille tulisikin uusia oireita? Tai oireenne pahenisivat?
Olisiko vika valmisteessa vai lääkärissä? Kuka korvaisi jos haluatte
korvauksen? Kenellä on vastuu?
En siis todellakaan väitä että homeopatia ei toimisi ja auttaisi. Länsimainen
lääketiedekin on lähtöisin luonnosta ja luonnonmukaisista hoidoista, kuten
jokainen asiaan perehtynyt tietää. Ei minua haittaa jos potilaani käyttävät
homeopatiaa vaivojensa hoitamiseen. Harvaa muutakaan lääkäriä se varmasti
haittaa paitsi tilanteessa jossa lähdetään lääkitsemään myös lääkkeillä, koska
tuolloin voi tulla interaktioita homeopaattisten valmisteiden kanssa joista ei
tiedetä ja potilaan turvallisuus vaarantuu.
Meitä lääkäreitä sitoo vastuu ja velvollisuus hoitaa potilaita parhaalla
mahdollisella tietämällämme tavalla joka on hyvän hoitotavan mukaista. Ja potilaan on voitava luottaa siihen, että
hoito jota lääkäri tarjoaa on tutkittua ja että lääkäri kantaa vastuun hoidosta
jota potilaalle suosittelee. Haittavaikutuksia ja riskejä toki on mutta niistä
tulee keskustella ja miettiä ovatko hyödyt suuremmat kuin
haitat.
Nämä yllämainitut asiat ovat helposti selvitettävissä
jokaiselle joka asiasta on kiinnostunut. Harvoin vain nämä äänekkäimmin
keskustelupalstoilla tai päivällispöydässä huutavat perehtyvät asiaan omia tietolähteitään
laajemmalti.
Hyvähän se on huudella sieltä aidan takaa kun ei tiedä mitä
toisella puolella on.