Kolmekymppinen akateeminen työläinen joka äitiyden myötä kyllästyi lopullisesti hysteerisen kertakulutukseen. Lisäksi mieltä vaivaa hyvinvointiyhteiskunnan matka kohti lopullista tuhoa. Mitä me jätämme lapsillemme ja onko mitään jäljellä enää heidän lapsilleen? Miksi mikään ei ole tarpeeksi vaikka meillä on kaikkea liikaa?
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Lumilautaprojekti
Tästä se periaattessa lähti. Periaattessa, koska ensimmäinen luonnoskuva
on hävinnyt jonnekin. Grafiikka on tehty vanhalle lakanalle, pohjamaalina
kaksi pulloa valkoista sprayta. Jälkiviisana voisi todeta että kangas-
maaleilla oltais päästy helpommalla.
Uunissa tähden värit hieman levis, eikä "taiteilija" itse ole ikinä tyytyväinen.
Mutta pääasia että omistaja on. Ja siis allekirjoittanuthan teki vain grafiikan - ei itse
lautaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti